Vantaalla 17.9. avattava Pyhän lähteillä –näyttely esittelee maailman suuria uskontoja ja niiden yhteistä eettistä pohjaa. Näyttelyn kantava ajatus on, että maailmanrauhaa ei ole ilman uskontojen välistä rauhaa, ja se taas vaatii yhteisiä pelisääntöjä.

Kultainen sääntö, "Älä tee toisille sitä, mitä et haluaisi heidän tekevän itsellesi", löytyy hieman eri muodoissa lähes kaikista uskonnoista ja kulttuureista. Se muodostaa eräänlaisen pienimmän yhteisen nimittäjän, johon sekä eri uskontojen edustajat että uskonnottomat voivat sitoutua.

Pyhän lähteillä –näyttelyn on koonnut sveitsiläinen professori Hans Küng, joka on ollut aloitteentekijänä maailmanetiikaksi kutsutussa projektissa. Projektin tuloksena laadittiin vuonna 1993 Chicagon julistus, jonka allekirjoitti 200 eri uskontojen edustajaa. Julistuksen keskeinen periaate on, että jokaista ihmistä on kohdeltava inhimillisesti. Inhimillisyyden periaatteen siirtäminen käytäntöön eri elämänalueilla vaatii sitoutumista väkivallattomuuteen, taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen, totuudellisuuteen ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon.

Eettiset kysymykset jakavat mielipiteitä

Uskontoteologiaa ja uskontojen kohtaamista tutkinut teologian tohtori Jyri Komulainen suhtautuu ajatukseen maailmanlaajuisesta, eri uskontojen yhteisestä etiikasta varauksellisesti.

— Projekti on kyllä sympaattinen, hyväntahtoinen ja rauhaa rakentava. Sen paras puoli on, että se korostaa uskontojen tutkimuksen ja opetuksen merkitystä. Ongelma onkin sisältö eli kultaiseen sääntöön pohjautuva minimietiikka.

— Vaikka kultainen sääntö etsimällä löytyykin kaikkien merkittävien uskontojen perinteestä, se ei ole millään lailla keskeinen kaikissa. Esimerkiksi hindulaisuudessa asia on päinvastoin: kastisysteemi pystyttää ihmisten välille jyrkät raja-aidat. Kultaista sääntöä voi siellä ajatella sovellettavaksi korkeintaan saman kastin sisällä — ei kaikkiin ihmisiin.

Uskontojen edustajat eivät ole eettisistä kysymyksistä aina yhtä mieltä. Erityisesti perhe- ja seksuaalietiikan alaan kuuluvat kysymykset, kuten vaikkapa syntyvyyden säännöstely, abortti ja seksuaalisten vähemmistöjen asema, ovat vaikeita. Samankin uskonnon sisällä on usein sekä liberaaleja näkemyksiä että jyrkän konservatiivisia kantoja.

Komulainen arvioi, että eri uskontojen ja kirkkokuntien konservatiivit tuntuvat löytäneen toisensa nimenomaan eettisissä kysymyksissä. Katolinen Vatikaani on saanut liittolaisikseen muslimeja ja Amerikan fundamentalistisia protestanttikristittyjä. Myös afrikkalainen kristinusko on selvästi vanhoillisempaa kuin vaikkapa eurooppalainen.

Kohtaaminen riittää tavoitteeksi

Jyri Komulaisen mielestä uskontodialogi ei voi pyrkiä opillisten näkemysten lähentymiseen, eikä sen taustalla tarvitse olla ajatusta siitä, että eri uskonnoissa kyse olisi pohjimmiltaan samasta asiasta. Dialogin tavoitteeksi riittää yksinkertaisesti erilaisten käsitysten kohtaaminen.

— Usein käsitykset voivat olla radikaalistikin erilaisia, mutta ennalta ei voi asettaa mitään ehtoja sille, kuka dialogia saa käydä.

Euroopassa erityisesti kristittyjen ja muslimien välinen dialogi ja ymmärryksen lisääminen on ajankohtaista.

— Sen sijaan esimerkiksi Etelä-Intiassa keskusteluja tarvittaisiin hindujen ja muslimien välille. Siellähän hindufundamentalistit suhtautuvat aggressiivisesti muslimeihin. Liian yleinen mielikuva meillä lännessä on, että islam on väkivaltainen uskonto ja hindulaisuus taas suvaitsevaa ja rauhantahtoista. Kaikissa uskonnoissa on potentiaalia myös väkivaltaan, Komulainen sanoo.

Uskontodialogi on Komulaisen mukaan täyttänyt tehtävänsä silloin, kun ihmiset pystyvät elämään keskenään ilman ennakkoluuloista ja tietämättömyydestä kumpuavaa väkivaltaa ja muukalaisvihaa. Yksimielisyyttä opissa tai edes arvoissa ei tarvitse tavoitella.

— Eri asia on, että kristittynä ajattelen voivani antaa toisin uskovalle uudenlaisia välineitä, vaikutteita kristinuskosta. Ja luultavasti esimerkiksi muslimi kanssani keskustellessaan toivoo minun kääntyvän muslimiksi. En näe siinä mitään pahaa. Lähetystyön ja uskontodialogin erottaminen on vaikeaa, koska jokainen uskova tuo — ihan oikeutetusti — oman missionsa dialogitilanteeseen, Komulainen pohtii.

Uskonnonopetusta tarvitaan

Jyri Komulainen opettaa tulevia uskonnonopettajia Helsingin yliopiston uskonnondidaktiikan yliopistonlehtorina. Hän on sitä mieltä, että mitä monikulttuurisemmaksi ja kansainvälisemmäksi Suomi muuttuu, sitä merkittävämpi asema uskonnonopetuksella tulisi olla.

— Uskontojen tunteminen on tärkeää, koska muuten meillä ei ole mahdollisuutta ylittää omia ennakkoluulojamme. Kuinka monella meistä esimerkiksi on todenmukainen käsitys islamista ja sen monimuotoisuudesta? Taannoinen pilakuvajupakka osoitti, kuinka suurta voi kyvyttömyys ymmärtää toista olla.

Suomessa ei juurikaan ole kiinnitetty huomiota siihen, miten eri uskonnot ja uskonnolliset ilmiöt näkyvät yhteiskunnassa ja millaisia konflikteja ne aiheuttavat. Uskontoja on tarkasteltu lähinnä muusta todellisuudesta irrallisina oppijärjestelminä.

— On turha väittää, ettei uskonnolla olisi 2000-luvulla enää merkitystä. Esimerkiksi viime vuosien kolmesta suurimmasta uutisaiheesta syyskuun 11. päivän terrori-iskut ja paavin kuolema ja uuden paavin valinta liittyivät suoraan uskontoihin. Kolmatta eli tsunamikatastrofia mediassa käsiteltiin yllättävän paljon uskonnon kautta.

— Toinen kysymys kokonaan on, onko uskonto totta tai onko se hyvä vai paha. Merkityksellistä se joka tapauksessa on, Komulainen lisää.

Hindulaisuus

Hindulaisuus on eurooppalaisten antama nimitys Intian uskontojen moninaisuudelle. Vaikka hindujumalia on lukematon määrä, useimmat hindut uskovat yhteen jumalaan, jonka he liittävät johonkin tiettyyn jumalalliseen hahmoon, esimerkiksi Shivaan tai Vishnuun. Hindulaisuuteen kuuluu oppi karmasta eli tekojen tuottamasta palkinnosta tai rangaistuksesta, joka toteutuu jälleensyntymisten ketjussa.

Hinduja on maailmassa 888 miljoonaa. Suurin osa heistä elää Intiassa.

Mohandas Karamchand Gandhi (1869–1948) oli Intian ja sen itsenäisyysliikkeen poliittinen ja hengellinen johtaja, jonka keskeisiä periaatteita olivat väkivallaton vastarinta, totuuden etsiminen ja yksinkertainen elämä. Gandhi kuoli salamurhan uhrina.

Buddhalaisuus

Buddhalaisuuden juuret ovat 500-luvulla eKr. eläneessä Siddhartha Gautamassa, josta tuli Buddha eli valaistunut. Opetuksissaan hän esitti inhimillisen kärsimyksen syyksi omaan itseen takertumisen ja elämänjanon. Kärsimyksestä vapaudutaan kahdeksanosaisen polun avulla, johon kuuluu tahdon hallintaa, eettisiä periaatteita ja meditaatiota. Päämääränä on nirvana eli valaistuminen ja sen myötä vapautuminen elämän kiertokulusta.

Maailmassa arvioidaan olevan 386 miljoonaa buddhalaista, jotka edustavat kahta koulukuntaa. Therevada-buddhalaisia elää muun muassa Sri Lankalla ja Kaakkois-Aasiassa, Mahajana-buddhalaisia Itä-Aasiassa.

Dalai-lama on Tiibetin buddhalaisten hengellinen johtaja. Nykyinen eli 14. dalai-lama on Tenzin Gyatso (s. 1935), joka on vuodesta 1959 alkaen elänyt Intiassa maanpaossa. Häntä arvostetaan rauhan ja väkivallattomuuden julistajana. Vuonna 1989 hän sai Nobelin rauhanpalkinnon.

Juutalaisuus

Juutalaisuuden historia ulottuu yli 3000 vuoden päähän, mutta sen tarkkaa syntyä on vaikea ajoittaa. Juutalaisuuden ytimenä on usko liittoon, jonka Jumala (Jahve) on solminut luomiensa ihmisten kanssa, ja käskyihin, jotka hän on antanut heille.

Juutalaisia on maailmassa noin 15 miljoonaa. Suurin osa heistä elää Israelissa ja Pohjois-Amerikassa.

Hannah Arendt (1906–75) oli saksanjuutalainen filosofi, joka tutki erityisesti politiikan teoriaa. Arendt toimi natsihallintoa vastaan Saksassa ja myöhemmin Ranskassa, jossa hän auttoi juutalaisia pakolaisia. Lyhyen vankeusjakson jälkeen hän pakeni Yhdysvaltoihin vuonna 1941.

Kristinusko

Kristinusko syntyi noin 30-luvulla jKr. Jeesuksen, Palestiinassa eläneen kiertävän juutalaisen opettajan, toiminnan myötä. Kristittyjen Jumala on kolminaisuus: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Poika on Jeesus Kristus, joka oli paitsi Jumala myös ihminen. Usko Jeesukseen — hänen ristinkuolemaansa ihmisten syntien tähden ja ylösnousemukseensa — on ainoa tie pelastukseen.

Kolmannes maailman väestöstä eli noin 2,2 miljardia on kristittyjä. Kirkkokunnista suurin on roomalaiskatolinen kirkko, johon kuuluu kristityistä hieman yli puolet eli noin 1,14 miljardia.

Eteläafrikkalainen Desmond Tutu (s. 1931) oli keskeisiä vaikuttajia rotusorron vastaisessa taistelussa 1980-luvulla ja johti apartheidin lakkauttamisen jälkeen maansa totuus- ja sovintokomissiota. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon 1984.

Islam

Islam syntyi 600-luvulla jKr. Arabian niemimaalla. Islamin opin mukaan on olemassa vain yksi Jumala, arabiaksi Allah, jonka lopullisen ja täydellisen ilmoituksen profeetta Muhammad on välittänyt ihmisille.

Tällä hetkellä islam kasvaa uskonnoista nopeimmin. Maailmassa arvioidaan olevan noin 1,36 miljardia islaminuskoista. Suurin osa heistä asuu Aasiassa, Lähi-idässä ja Afrikassa. Pääsuuntauksia ovat shiia-laisuus ja sunnilaisuus.

Ahmad Kuftaro (1915–2004) oli Syyrian suurmufti eli ylin hengellinen johtaja. Hän oli 1940-luvulta alkaen kuolemaansa saakka aktiivinen muslimien ja kristittyjen välisen vuoropuhelun edistäjä.

Pyhän lähteillä -näyttely 17.–28.9.

Myyrmäen kirkossa (Uomatie 1)
ma–pe klo 9–18, su klo 11.30–12.30.
Avajaiset ma 17.9. klo 12.30.

Monitoimikeskus Lumossa
(Urpiaisentie 14)
ma–pe klo 10–20, la klo 10–15.
Avajaiset ti 18.9. klo 14.

Hakunilan kirjastossa (Kimokuja 5)
ma–pe klo 10–20, la klo 10–16.
Päätöstilaisuus pe 28.9. klo 11.45,
mukana piispa Eero Huovinen.

Vernissassa (Tikkurilantie 36)
ma–pe klo 10–18, la–su klo 12–16.

Näyttelypaikoilla järjestetään opastukset tiistaisin kello 10–12 ja torstaisin kello 16–18.

Monikulttuurinen iltatilaisuus Silkinportissa (Tikkurilantie 44 F, 2. krs) pe 21.9. klo 18–22.

Lisätietoja:
www.vantaanseurakunnat.fi/pyhan_lahteilla