Millaista oli ankkakirkossa?
Korson seurakunnan syyskauden avajaisia vietettiin sunnuntaina 9.9. klo 12–14 ankkakirkossa Ankkapuistossa.
Jussi Eronen, 34
Kuinka osuit paikalle?
— Kuulimme tapahtumasta isompien lasten, Eemelin ja Elinan, päiväkerhon kautta. Tulimme tänne koko perheellä, mukana on myös vuoden ikäinen Aino. Tulimme myöhässä, koska meillä meni sen verran pitkään vauvauinnissa Helsingissä. Ankkakirkko taisi olla jo melkein puolivälissä, kun olimme perillä.
Millaista oli?
— Olin aikaisemmin kuullut, että jossakin pidetään kansanlaulumessuja, mutta en ole itse ennen ollut sellaisessa. Kun kävelimme puistossa kohti tapahtumapaikkaa, tuntui mukavalta, kun tuttu Kotimaani ompi Suomi –sävelmä kaikui vastaan.
— Tarjolla oleva lohikeitto näyttää maistuvan Ainollekin oikein hyvin, ja nytkin taustalta kuuluu musiikkia. Itse pääsen varmaan syömään vasta, kun keitto on jo ehtinyt kylmetä. Sitten menemme Eemelin kanssa heittämään tikkaa. Kesämökillä hän sai vähän tuntumaa lajiin.
Pisteillä 1–5, miten tapahtuma onnistui?
— Annan 5 pistettä. Tosi kiva tapahtuma. On mukavaa, että kokoonnutaan luonnon keskelle.
Elma Viljanen, 87
Kuinka osuit paikalle?
— Huomasin tilaisuuden Vantaan Lauri -lehdestä. Olen liikkeellä samassa talossa asuvan ystäväni Lea Oran kanssa. Olen asunut Korsossa olympiavuodesta 1952 lähtien, ja Myyrätiellä viimeiset 14 vuotta. Lean kanssa teemme yhdessä muutakin, esimerkiksi yhteisiä kauppareissuja. Meillä molemmilla on tukenamme rollaattori, minulla se on ollut pari viikkoa. Meiltä on tänne sopiva kävelymatka, kilometri, tai ehkä melkein kaksi.
Millaista oli?
— Tilaisuudessa laulettiin paljon, ja laulut olivat ennestään tuttuja. Oli hyvä olla. Sitten tarjottiin ruokaa, peräti lohisoppaa.
Pisteillä 1–5, miten tapahtuma onnistui?
— Annan 5 pistettä, ja voisin antaa enemmänkin. Laulaminen oli parasta. Papin puhe oli hyvä. Ihan mielelläni lähden paikkoihin, joissa tapahtuu jotain. Sotaveteraanien naisjaoston syksyn aloituskokous Korson kirkolla maanantaina jää tosin väliin, kun armeijassa oleva pojanpoika tulee syömään lounasta kanssani.
Ursula Hynninen, 41
Kuinka valmistauduit ankkakirkkoon, kanttori Ursula Hynninen?
— Tilaisuutta suunniteltiin jo keväällä. Silloin käytiin katsomassa paikkakin: mihin tulee alttari ja missä kuorolaiset istuvat. Noin kuukausi sitten suunnitelmat käytiin läpi perusteellisesti. Olemme harjoitelleet kansanlaulujen säestämistä kanttori Martti Sirviön kanssa. Kansanomaisen fiiliksen luomiseen sopivat hyvin tällaiset helposti siirrettävät soittimet: Martille haitari ja minulle viulu.
Millaista oli?
— Tämä oli uudenlainen tilanne. Korson kirkossa on aikaisemmin pidetty kansamusiikkimessu, jossa virret on sovitettu pelimanniperinteen mukaisesti. Nyt täällä ankkakirkossa käytimme vanhoja tuttuja kansanlauluja, joihin runoilija Anna-Mari Kaskinen on tehnyt uudet hengelliset sanat.
Pisteillä 1–5, paljonko annat?
— Annan 5 pistettä. Tilaisuus ylitti odotukset. Viime aikojen säiden perusteella ei olisi voinut uskoa, ettei tänään sada. Aurinko paistoi, ja ihmisiä tuli niin, että penkit ja soppatykillinen keittoa loppuivat kesken.

