Kuolema on nykymaailmassa jokapäiväinen vieras, televisiosta tuttu. Näyteltyä ja oikeaa kuolemaa tulee kuvaruudusta tuutin täydeltä, näin digiaikana entistä useammalta kanavalta.

Samalla kuolema on työnnetty kauas, mieluiten näkymättömiin. Elintason nousu, lääketieteen kehitys ja rauhan aika on mahdollistanut sen, että ihmiset elävät entistä pidempään. Lääketieteen ammattilaiset ovat joutuneet huomaamaan, että joskus läheisten on vaikea hyväksyä sitä, että lääketieteellä on yhä rajat eikä kuolema välttämättä johdu hoitovirheestä. Nuoruutta korostava kulttuurimme ei oikein pysty käsittelemään kuolemaa, paitsi että mustiin pukeutumisesta on ehkä juuri siksi tullut nuorisokulttuurin yksi alalaji.

Toisaalta on kai luonnollista, että ihminen ei pysty suhtautumaan kuolemaan kuin mihin tahansa asiaan. Vaikka kuolema on osa elämää, omalla kohdalla se merkitsee päätepistettä. Ainakin tämän maallisen elämän, sen jonka tiedämme ja tunnemme. Ja kuten tässä lehdessä haastateltu ruumisautonkuljettaja sanoo: "Ei meitä ihmisiä ole opetettu luopumaan toisesta!" Kun rakas ihminen kuolee, rakkaus tekee pitkään kipeää suruna.

Ajatus omasta kuolemasta pelottaa. Vaikka kuinka uskoisi kuoleman jälkeiseen elämään, harva meistä haluaa ajatella tämän elämän päättymistä. Ihminen on tehty elämään, meissä asuu valtava elämänvoima. Jotkut odottavat kuolemaa vapahtajaksi kipujen keskellä, mutta monet vakavastikin sairaat haluavat jatkaa elämäänsä. Varsinkin, jos ympärillä on rakkaita ihmisiä.

Tähän ikään mennessä kuolema on jo ehtinyt koskettaa omaakin lähipiiriä monta kertaa, niistä kipeimmin koski isän äkillinen poismeno 15 vuotta sitten. Oma kuolema on käynyt mielessä muun muassa liikenteessä, jossa läheltä piti -tilanteessa on tajunnut, että elämä oli sekunnin osista kiinni.

Usko, joka arjen keskellä painuu taka-alalle, on suuri voimavara, kun kuolema tulee lähelle. Iankaikkisen elämän toivon varaan uskaltaa jättää läheisensä. Sen varassa pystyy jatkamaan myös automatkaa samalla iloiten siitä, että tämä elämä sai sittenkin vielä jatkoaikaa.