Harriet Blom on elänyt masennuksen kanssa 20 vuotta. Terapiassa käymisen lisäksi hänellä on ollut tapana käydä keskustelemassa diakoniatyöntekijän kanssa. Kerran diakoniatyöntekijä kysyi, olisiko Blom kiinnostunut depressiokoulusta.

— Kiinnostuin heti. Minulla on tarve puhua masennuksestani, Blom kertoo.

Hän kävi depressiokoulun viime keväänä yhdessä kahden muun masennuksesta kärsivän kanssa. Ryhmä kokoontui kahdeksan kertaa Myyrmäen kirkon takkahuoneessa diakoni Jukka-Pekka Virtasen ohjauksessa.

— Yllätyin antoisasta ilmapiiristä. Oli hyvä puhua toisten masentuneiden kanssa, jotka ymmärsivät, mistä masennuksessa on kysymys. Vaikka puhuttiin menneisyyden haavoista, missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että ne oltaisiin revitty auki, Blom kuvailee.

Masentunut tarvitsee lääkitystä ja ymmärrystä

— Vasta kun on itse käynyt läpi vakavan masennuksen, ymmärtää, mitä se on, Blom sanoo ja yrittää kuvailla sairautta.

Masentuneen mieli on musta. Ilon pilkahduksia ei näe. On vain surua ja uupumista. Se on kuolemanvakavaa ja eri asia kuin vaikkapa huonosta ilmasta johtuva alakulo.

— Makaan ja itken. Suunnitelmat jäävät toteuttamatta, kuvailee Blom masennustilaa.

Haastattelua edeltävänä päivänä hän oli esimerkiksi suunnitellut menevänsä markkinoille, mutta joutuikin jäämään kotiin masennuksen vuoksi.

— Oma masennukseni on ennakoimatonta. En osaa aavistaa, milloin se tulee, selvittää Blom.

Blomin masennuksen laukaisi parikymmentä vuotta sitten kohdun ulkopuolinen raskaus. Hän joutui sairaalaan leikattavaksi. Viimeisenä sairaalayönä iski paniikki, joka vaihtui seuraavana aamuna masennukseksi. Mielessä pyöri itsemurha.

— Olin uppoutunut itseeni. Unohdin, että minulla on läheisiä ihmisiä, jotka olisivat surreet minua, Blom kertoo.

Onneksi Blomin itsemurha-ajatukset otettiin vakavasti, ja hän pääsi samantien psykiatriseen sairaalahoitoon Lapinlahteen. Lääkitys ja hoitohenkilökunnan ymmärrys auttoivat kriisin yli, ja Blom kotiutettiin. Parin vuoden päästä masennus kuitenkin hiipi takaisin ja muuttui krooniseksi. Sen jälkeen Blom on kohdannut useita vaikeita vaiheita ja sairaalajaksoja, mutta myös ymmärtäväisiä ihmisiä.

— Olen tavannut sairauden kautta fantastisia ihmisiä, hän kertoo mainiten muun muassa sairaanhoitajia, diakoniatyöntekijöitä, lääkäreitä ja ystävän depressiokoulusta.

— Tämä ystävä auttoi muistamaan, mitä depressiokoulussa tehtiin. Masennus kun tekee muistillekin hallaa, Blom selvittää.

Viime aikoina Blom ei ole enää ajatellut itsemurhaa. Hän painottaa, että säännöllinen lääkitys ja hoitavien ihmisten ymmärrys ovat hoidon kulmakiviä. Ennen kaikkea on tärkeää hakea apua.

— Ei saa luovuttaa. Masennukseen löytyy aina lievitystä, rohkaisee Blom muita masentuneita.

Heitä onkin paljon. Joka viides suomalainen sairastaa hoitoa vaativaa masennusta jossain vaiheessa elämäänsä.

Kotiläksyinä itsetutkiskelua

Depressiokoulussa opiskellaan masennuksen itsehoitoa pienryhmässä työkirjan avulla. Läksyjäkin tulee.

— Kurssin aikana arvioidaan omaa mielialaa joka päivä ja kirjoitetaan arvio muistiin. Lisäksi pohditaan esimerkiksi, millaisia ovat olleet päivän helpot hetket ja mukavat tekemiset, esittelee Blom työkirjan tehtäviä.

Depressiokoulun tapaamisissa kotiläksyt käsitellään yhdessä keskustellen, ja pienen tauon jälkeen tutustutaan seuraavan viikon kotitehtäviin.

Depressiokoulu on keskivaikeaa masennusta sairastavia varten. Jos on masennuksen vuoksi "aivan pohjalla", ei depressiokoulu ole oikea paikka. Tapaamiseen on jaksettava tulla kerran viikossa. Lisäksi kotitehtävien tekeminen edellyttää voimavaroja.

Blomilla oli depressiokoulun aikana hyvä ja kevyt olo.

— Depressiokoulussa oli niin hyvä olla, että sen pitäisi kestää kahdeksan tuntia päivässä ja viisi päivää viikossa, nyt sairaseläkkeellä vuoden ollut Blom nauraa.

Depressiokoulussa Blom oppi, että hänen elämässään on paljon myönteisiä asioita.

— On esimerkiksi myönteistä, että selviän jostakin tilanteesta tosi hyvin. Myös se on myönteistä, että pidän ihmisistä ja minun on helppo tulla heidän kanssaan toimeen.

Masentuneelle on tyypillistä, ettei hän usko paranevansa. Myös Blom oli sairauden alkuvaiheissa epätoivoinen.

— Nyt katselen kuitenkin eteenpäin. Tiedän, että huomenna tai ylihuomenna voi olla parempi päivä. Olen oppinut uskomaan huomiseen, hän pohtii.

Depressiokoulu 12.9. alkaen tiistaisin klo 15–17 Myyrmäen kirkolla. Ryhmä on tarkoitettu masennuksesta kuntoutuville. Lisätietoja ja ilmoittautumiset diakoni Jukka-Pekka Virtanen p. 050 407 1176.