Vanha tarina kertoo miehestä, joka kävellessään näki orvon ja sairaan lapsen. Mies valitti Jumalalle, miksei tämä tee mitään auttaakseen. Yöllä nukkuessaan mies sai Jumalalta vastauksen. "Olen tehnyt, minä loin sinut". Tuleva pyhä, lähimmäisen päivä, muistuttaa vastuustamme, toinen toisistamme.

Lähimmäiseni, joka olet siellä jossain kaukana. Monesti outo ja vieras pelottavat, ja kaukaa tulevat huudot uhkaavat hukkua massaan jääden kuulematta. Kuitenkin sinä tunnet iloa ja surua samoin kuin minä. Sama Jumala loi meidät veljiksi ja sisariksi. Ja vaikka pystynkin antamaan apua vain pisaran mereen, niin jollekin se pisara voi olla pelastava saari.

Lähimmäiseni kotona, töissä ja kaikkialla siellä, missä yhteistä arkeamme elämme. Minun on muistettava. Et ole itsestään selvyys, en ehkä saa pitää sinua elämässäni loputtomiin. Olet niin lähellä, että väkisin satutamme ja loukkaamme toisiamme. Silloin on valinnan paikka, haluanko tasata tilit millilleen tuomion tiellä vai lähdenkö anteeksiannon tielle.

Pyhän evankeliumin teksti kertoo laupiaasta samarialaisesta. Ja niin kuin menivät pappi ja leeviläinen lähimmäisen ohi, niin menen usein minäkin. Milloin minulla on liian kiire pysähtyäkseni, joskus olen liian väsynyt, vihoissani tai peloissani. Aina en edes ymmärrä, että nyt olisi pitänyt pysähtyä. Silti saan jäädä ristin juurelle tietäen, että Vapahtajamme pysähtyy minunkin kohdallani.

Ensi sunnuntai on 14. sunnuntai helluntaista. Sen aihe on Lähimmäinen. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 112:5–9, Miika 6:6–8, 1. Joh. 4:7–12 ja Luuk. 10:25–37.