Kari Häkkinen oli naimisissa kaksikymmentä vuotta, ennen kuin liitto päättyi eroon. Se oli järkytys, sillä Kari on mies, joka oli uskonut käyvänsä alttarilla vain sen yhden kerran.

Ero kuitenkin tuli, ja siinä petettiin niin ihanteet kuin Jumalan ja seurakunnan edessä tehdyt lupauksetkin.

Meni kolme ja puoli vuotta, ennen kuin Häkkinen uskaltautui uudestaan yrittämään pysyvää parisuhdetta.

Rohkeneminen kannatti.

— Minulle kävi hyvin. Meillä on ollut uusi perhe nyt jo viisi ja puoli vuotta, hän sanoo.

— Jotain rikkinäistä minuun kyllä jäi. Kun käyn paikkakunnalla, jossa elin ensimmäistä liittoani, sieltä lähteminen satuttaa aina oudosti. Kaksikymmentä vuotta on niin pitkä osa elämää, ettei sitä voi pyyhkiä olemattomiin, vaikka avioerosta onkin päässyt eteenpäin.

Kuinka elämä parsitaan

Kari Häkkinen on julkaissut nettikirjan Muutoksen tuulet, jossa hän pohtii avioerosta selviämistä omista kokemuksistaan käsin.

— Kirjoitin kirjan auttaakseni muita — tämä on taivaan tosi! Kun kävin läpi niin järkyttävän tapauksen kuin avioeron ja sain parsittua elämäni kasaan, halusin jakaa kokemukseni toisille. Valitettavan moni joutuu samaan tilanteeseen kuin minä, Häkkinen sanoo vakavasti.

— Sekin jo auttaa kriisissä, kun kuulee jonkun toisen selvinneen: tuo onnistui, miksi en minäkin.

Häkkinen itse haki lohdutuksen ja rohkaisun paikkoja eri suunnilta.

— Puhuin paljon samoissa laineissa olleiden ihmisten kanssa, istuin joillakin luennoilla miettimässä ihmisyyttä ja elämää. Yhtenä päivänä Haagassa näin ristin talon katolla, menin sisään ja sanoin, että nyt ahdistaa, saisiko puhua. Pastori istui seurakuntasaliin ja kuunteli keskeyttämättä. Suosittelenkin käyttämään hyväksi kaikki pysäkit, joita eteen tarjoutuu.

Häkkisen mielestä oman raadollisuuden, pienuuden ja heikkouden tunnustaminen ja näyttäminen ovat tärkeitä asioita, kun yrittää rakentaa elämäänsä eteenpäin.

— Rehellisyydellä pääsee hyvin alkuun. Vaikeahan tämä ihmissuhdepeli on. Siinä ihminen tuo jatkuvasti esiin omaa jääräpäisyyttään ja typeryyttään.

Perintönä avioero?

Entisaikaan avioliitossa taisteltiin läpi tuulen ja myrskyn. Liittoa pidettiin kristillisten ihanteiden mukaan lopullisena valintana ja sen rikkoutuminen oli perinpohjainen häpeä.

— Nyt on juridisesti helpompaa erota. Ihmisten joukossa ei enää tarvitse kulkea kumarassa, kirkonmäelle uskaltaa mennä ja papiltakin pyytää apua.

Häkkinen on sitä mieltä, että jos liitosta tulee ontto ja valheellinen, on yhtäläistä pyhän lupauksen rikkomista jatkaa yhdessä kuin erota. Ero voi olla parempi ratkaisu kuin tuhoisa liitto.

— Vaikka se kyllä pelottaa, millaisen perinnön tässä on tullut siirtäneeksi lapsilleen.

Häkkisellä on ensimmäisestä avioliitostaan tytär.

— Virhemalli tässä on annettu. Mutta ehkäpä lapset voivat ottaa vanhempien mallista vaarin ja nähdä, että on päädytty hankalaan ratkaisuun ja että pitäisi itse muistaa elää rakentaen, ei repien. Ehkä lapset älyävät meitä paremmin ottaa parisuhteessa ohjat käteensä, ennen kuin menevät reunan yli.

Rakkautta, rakkautta vain

Häkkisten uusperheen pihamaalla riippuu narulla kuivumassa puhdasta pyykkiä. Kari on nikkaroinut puutarhan koristeiksi pienen tuulimyllyn ja punavalkoisen majakan.

Hän sanoo oppineensa erostaan jotakin ja jopa kasvaneensa jonkin verran. Kokemuksen tuoma oppi ei kuitenkaan pese pois kaikkia ongelmia.

— Ei tämä uudelleen yrittäminen aina ole helppoa ollut. Varsinkin alkuvaiheessa, kun tulee eripuraa, entinen liitto yrittää niin helposti mukaan kolmanneksi pyöräksi. Eikä sitä pääse unohtamaan sukujuhlissakaan. Niissä kun on monesti mukana exää ja appivanhempia, serkkuja, natoja ja latoja… valtava määrä ihmisiä, joiden kanssa pitää säilyttää kasvonsa ja selviytyä.

— Tuskin olen ainoa, jolle juhlat ovat olleet uudessa elämänvaiheessa kravattia kiristävä koettelemus. Mutta mitä useammin yrittää, sitä helpommaksi se käy.

Sen Häkkinen on oppinut kantapään kautta, että parisuhteeseen liittyy aina se riski, että asiat menevät mönkään.

— Joten sepä se vasta vaatii rohkeutta, että kokeilee uudelleen, hän toteaa.

— Mutta rakkauteen ryhtymistä ei pidä pelätä! Jos jättäytyy rakkauden ulkopuolelle, mitä elämässä sitten oikeastaan on?