Uskonto on englannin veroinen oppiaine valmistauduttaessa maailman ymmärtämiseen, kirjoitti teologian tohtori Jyri Komulainen 19.8. Helsingin Sanomien sunnuntaidebatti-palstalla.

Uskonnonopetuksen kiihkeimmät vastustajat eivät varmaan ole Komulaisen kanssa samaa mieltä, mutta toivoisi heidänkin lukevan hänen perustelunsa ennen kuin avaavat sanaisen arkkunsa. Komulainen muistuttaa, että uskonnot ovat käytännössä osoittautuneet nykymaailmassa entistäkin merkityksellisemmiksi. Siksi niiden ymmärtäminen ja kyky aktiiviseen vuorovaikutukseen eri tavoin uskovien kanssa kuuluu 2000-luvun globaaleihin selviytymistaitoihin.

Kuusikymmenluvulla ennustettiin uskontojen kuihtuvan pois, mutta nyt puhutaan uskonnon paluusta. Vaikka kirkkojen jäsenmäärä Länsi-Euroopassa onkin laskussa, ei se tarkoita sitä, että ihmisten uskonnollisuus olisi mihinkään kadonnut. Päinvastoin uskonnollisuus on entistä monipuolisempaa ja pirstaleisempaa. Monien harrastamaan valintatalo-uskonnollisuuteen kuuluu, että aineksia maailmankuvaan valitaan monesta eri lähteestä. Tällaisessa maailmassa kriittinen uskonnonopetus on tuiki tarpeellista kuluttajavalistusta.

Maailmanpolitiikassa uskontojen rooli on viime vuosikymmeninä korostunut. Maailmanrauhan kannalta erityisen tärkeä on lännen ja islamilaisen maailman suhde, jossa aseiden sijasta tarvittaisiin toinen toisensa entistä syvempää ymmärtämistä.

Suomessa maahanmuuttajat ovat keskimäärin uskonnollisempia kuin kantaväestö. Heitä tulee monenlaisista uskonnoista ja kulttuureista, ei vain islamilaisista maista. Uskontodialogi on tarpeellinen taito myös koti-Suomessa. Sen pohjana on oman uskonnon ymmärtäminen, joka on uskonnonopetuksen perusta. Tiedollisen toisiin uskontoihin tutustumisen lisäksi tarvittaisiin kuitenkin yhteisiä tunteja, joissa eri uskontokunnista tulevat oppilaat oppisivat toinen toisiltaan.

Liikemaailmassa kauppakumppanin uskonnon tunteminen on hyödyksi, eikä suurimmassa osassa maailmaa suinkaan ajatella niin, että uskonto on tiukasti yksityisasia. Myös tavallinen turisti saa paljon enemmän irti matkastaan, jos osaa lukea kohdemaan kulttuurin syvätasoa, uskontoa. Ja ellei uskonnosta tiedä mitään, myös monet oman kulttuurin ilmiöt, taideaarteet ja osa kirjallisuudesta jäävät ymmärtämättä.