Alku ja muut ajat on Olga Tokarczukin läpimurtoteos, joka ilmestyi Puolassa vuonna 2000. Kirjailijalta on suomennettu aiemmin teos Päivän talo, yön talo (2004). Alku ja muut ajat sisältää omaelämäkerrallisia aineksia kirjailijan sukulaisten vaiheista ja tarinoista sotien pyörteissä. Tokarczukin hurjassa myllyssä pyörivät niin puolalaiset kansanuskomukset kuin kristilliset legendatkin.

Alku on paikka maaseudulla. Se sijaitsee vertauskuvallisesti maailmankaikkeuden keskipisteessä. Se on paikka, josta kaikki lähtee ja jonne kaikki palaa.

Alku on jatkuvassa syntymisen ja kuolemisen tilassa, eikä vähiten sen takia, että sodat antavat suunnan ihmiskohtaloille. Alku on koti monenlaisille eri tavalla näkeville henkilöille. Alun hevoset ovat linnanherran ja niityt kirkkoherran omaisuutta. Ilmansuuntia ja rajoja vartioivat arkkienkelit.

Kirjan maailmassa jumaluus näkyy kaikkialla, mutta Jumala on menettänyt alkuperäisen asemansa ja katselee ihmeissään maailman menoa. Tokarczuk on sitä mieltä, että kun Jumala loi maailman, hän ei ottanut huomioon sitä, että ihminen haluaa itsenäistyä ja irtaantua hänestä. Näin Jumalasta on tullut surumielinen hahmo.

1900-luku kohteli Puolaa kovalla kädellä ja yhdestä näkökulmasta Tokarczukin teos kuvaa tätä epäoikeudenmukaisuutta. Maa jäi toisessa maailmansodassa kahdesti rintamalinjan jalkoihin. Saksalaiset tuhosivat Puolan koko juutalaisväestön ja neuvostosotilaatkin kylvivät tuhoa.

Tokarczukin puolalainen maalaismaisema ei ole siis pelkkä maisema, vaan siinä on historiallisella tasolla ladattuna valtava määrä inhimillistä tuskaa, syntymistä, kuolemista ja useiden sukupolvien tarinoita. Ihmiskohtalot ovat järkyttäviä, mutta samalla kiehtovia. Mitä enemmän elämä tuo heidän eteensä kärsimystä, sitä enemmän he haluavat elää.

Historiallista aikaa voi tarkastella näin jälkeenpäin, mutta elettyä aikaa ei Tokarczukin kerronnassa ole muualla kuin ihmisten mielen sisällä. Kaikilla ihmisillä on oma aikansa, ja alku on jo aina samanaikaisesti kaiken loppu.

Tokarczukin kunnianhimoista kirjaa ei voi oikeastaan verrata mihinkään muuhun. Kirjan asetelman voisi kuvitella olevan lukijan kannalta vaikea, mutta se on vaihtoehtoisuudestaankin huolimatta hyvin ymmärrettävä ja yleisinhimilliseen kokemukseen vetoava.