Uhkaako nuoriso kirkkojen opillista puhtautta? Vapisevatko dogmaattiset muurit teinien edessä? Euroopan kirkkojen konferenssin kokouksessa tulee olemaan pulaa nuorista osanottajista, koska kirkot eivät uskalla ekumeenisen radikalismin pelossa lähettää heitä edustajikseen. Nuoret kun voisivat oikeasti muuttaa jotakin. Näin on arvellut konferenssiin matkaava suomalainen nuorisodelegaatti Antti Siukonen.

Tiedän joitakin niin sanottuja villejä ekumeenikkoja, ekumenian diplomaattisista säännöistä piittaamattomia kansalaistottelemattomia. He toteuttavat kristittyjen yhteyttä käytännössä esimerkiksi käymällä minkä tahansa kirkkokunnan ehtoollisella ilman minkäänlaisia opillisia tunnontuskia. Onko kristittyjen yhteyden tulevaisuus ennemmin heissä kuin virallisissa oppineuvottelijoissa?

Vatikaanista tuli kesällä julkilausuma, jossa muistutettiin, etteivät muut kirkot kuin katolinen ole oikeita kirkkoja ollenkaan tai ainakin puutteellisia kirkkoudessaan. Yleisesti on tulkittu, että tämä nootti oli kohdistettu juuri kaikille "väärille" kirkoille. Mutta entäpä jos se olikin tarkoitettu sisäiseen jakeluun, niille katolisille villeille ekumeenikoille, jotka ovat kyllästyneet virallisen kirkollisen diplomatian etanoimiseen? Kyllä kai muilla kirkoilla on vielä hyvin muistissa edellinen saman sanoman sisältänyt Vatikaanin julkilausuma vuodelta 2000.

Niin katolisessa kuin ortodoksisessa kirkossakin on niitä, jotka eivät enää ymmärrä tiukkoja opillisia kantoja. He eivät näe ongelmaa naispappeudessa tai pappien ja piispojen avioitumisessa. Suomessa lukuisat katolis-luterilaiset seka-avioliitot ovat aiheuttaneet sen, että suomalaiset katolilaiset eivät ole lähelläkään eturintamaa keinotekoisen ehkäisyn kieltämisessä. Veikkaisin, että osin ortodoksis-luterilaisten seka-avioliittojen ansiosta naispapit eivät monille ortodokseille ole mikään kauhistus.

Olisihan se periaatteessa hienoa, jos kaikki kristilliset kirkot voisivat olla yhtä. Mutta onko se oikeasti mahdollista — tai edes tarpeellista? Mitä oikeastaan ekumeenisilta pyrinnöiltä toivomme? Uskon siihen, että käytännössä, henkilökohtaisissa kontakteissa aina löytyy riittävästi kristittyjen välistä yhteyttä, tultiin sitten mistä kirkosta tahansa. Kunhan ei aleta puhua naispappeudesta.