Äideillä ei aina ole helppoa. Joihinkin penskoihin kun ei mikään oppi tunnu menevän perille. Eräskin äiti on hurskas kristitty ja koettaa kasvattaa myös pojastaan sellaisen. Aluksi menee ihan hyvin. Pikkupoika rukoilee Jumalaa avuksi, jottei häntä koulussa piestäisi —turhaan.

Kun poika varttuu, hän alkaa halveksia äitinsä uskoa "akkojen taruna". Nuorukaisena hän heittäytyy kirjaviin lemmensuhteisiin, vaikka "äitini äärettömän levottomana kahden kesken ollessamme pyysi, etten harjoittaisi haureutta, ja varsinkin, etten kenenkään vaimoa pitelisi".

Villimpää on tulossa: älyllisessä ja hengellisessä etsinnässään poika liittyy äitinsä kauhuksi kummalliseen lahkoon. Pojasta tulee niin tunnettu harhaoppinen, ettei äiti uskalla majoittaa häntä kattonsa alle. "Ei ole mahdollista, että niin monien kyynelten poika joutuu hukkaan", kuittaa paikallinen kirkonmies äidin huolen.

Äiti jatkaa sinnikkäästi poikansa ohjaamista oikeille raiteille. Hän saa pojan jättämään jalkavaimon, jonka kanssa pojalla on lapsikin, ja etsii tälle morsiamen. Häitä joudutaan kuitenkin odottamaan, koska morsian on vielä liian nuori naimisiin. "Anna minulle puhdas ja siveä sydän, mutta älä aivan vielä", rukoilee poika ja jatkaa naisseikkailujaan.

Sitten lopultakin alkaa vaikuttaa siltä, että äidin rukoukset on kuultu. Poika ottaa ja kääntyy kristityksi. Tosin äitinsä pettymykseksi hän samalla ottaa ja peruu häät.

Pari vuotta tämän jälkeen äiti kuolee. Yllättyisiköhän hän, jos tietäisi, että hänen pojastaan Augustinuksesta (354–430) tuli merkittävä filosofi ja teologi, jota edelleen pidetään suurimpana lännen kirkkoisistä? Augustinuksen muistopäivää vietetään 28.8. Suojeluspyhimyksenään häntä pitävät muun muassa ne, joiden silmiä särkee. Ehkä myös äidit, jotka ovat itkeneet silmänsä turvoksiin.