Rekolan kirkkoherran virasta eläkkeelle jäävä Jukka Yrjölä on sitä ihmistyyppiä, jolle ei tule tekemisestä pulaa. Omakotitalon yläkerrassa on työhuone, jonka seinät ovat täynnä kirjoja ja jossa riittää myös teknisiä vempaimia. Tietokoneen lisäksi siellä on Yrjölän radioamatööriharrastuksessaan tarvitsemia laitteita, osa itse tehtyjä.

— Pappi tietysti olen myös eläkkeellä ja varmaan minua edelleen pyydetään tekemään esimerkiksi kirkollisia toimituksia. Mutta nyt riittää enemmän aikaa näille harrastuksille, iloitsee Yrjölä ja napsauttaa tietokoneeseen virran päälle.

Koneen kätköistä löytyy ohjelmisto, jossa on pitkä lista nimiä.

— Kun laittaa oman nimensä listaan, jossa on 2200 nimeä, tuntee itsensä pieneksi. Toisaalta sitä oppii tuntemaan oman arvonsa sukupolvien ketjussa. Suvun tarinaan perehtyminen opettaa itseymmärrystä, sillä kannamme olemuksessamme menneiden sukupolvien henkistä perintöä. Sukututkimus on aikamatka jo elettyyn elämään, mutta samalla se voi paljastaa nyt eläviä sukulaisia, joista ei ole tiennytkään, Yrjölä pohtii.

Tädin avulla alkuun

Yrjölän mukaan sukututkimus kannattaa aloittaa haastattelemalla iäkkäitä sukulaisia ja kirjaamalla muistiin heidän kertomuksensa.

— Siitä minunkin harrastukseni alkoi. Aloin tehdä tätini muistitietojen varassa karttaa siitä, kuka on kenenkin sukulainen. Tuo paperi on vieläkin tallella, näyttää Yrjölä.

Muistitiedon kirjaamisen jälkeen kannattaa tarkistaa faktoja ja etsiä lisätietoja seurakuntien arkistoista.

— Kirkkoherranvirastosta voi pyytää sukuselvityksiä 1850-luvulle saakka. Niistä peritään maksu tuntitaksan mukaan. Jos itsellä on jo esimerkiksi perunkirjoituksia varten tehtyjä selvityksiä, kannattaa hyödyntää niitä. Ongelmana kirkonkirjoissa on, että ne ovat paikkakuntakohtaisia eli tietoja pitää etsiä monesta seurakunnasta. Suomessa ei ole vielä sellaista tietokantaa, jossa kaikki vanhat tiedot olisivat yhdessä paikassa.

Yrjölällä on sukututkimuksessa ollut apua papin ammatista sekä taannoisesta työpaikastaan.

— Olin 1970-luvulla töissä Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa ja toimin samalla lakkautettujen seurakuntien keskusarkiston hoitajana. Arkisto, jossa on tietoja sodissa itärajan taakse jääneiltä alueilta, on nykyisin yhdistetty Mikkelin maakunta-arkistoon. Sieltä löytyi paljon sekä isän että äidin puolen sukulaisiani, Yrjölä selvittää.

Vantaalle muutettuaan Yrjölä jatkoi sukututkimusta syventymällä silloisen Valtionarkiston, nykyisen Kansallisarkiston, mikrofilmeihin. Välillä hän piti taukoa, mutta sukujuhlilla toisilta sukututkijoilta saadut tiedot ja vihjeet auttoivat taas eteenpäin. Kun markkinoille tuli sukututkimukseen sopivia tietokoneohjelmia ja internetiin erilaisia tietokantoja, Yrjölä innostui toden teolla uudestaan.

— Jotta eri lähteistä saa parhaan mahdollisen hyödyn, kannattaa ehdottomasti käydä sukututkimuskurssi. Siellä kerrotaan sukututkimuksen menetelmistä, lähteistä ja vanhoista käsialoista. Aloitteleville sukututkijoille on tarjolla opaskirjoja. Vantaalla on myös sukututkimusseura, josta saa apua, vinkkaa Yrjölä.

Historian tuntemus saa nimet elämään

Sukututkimus on mikrohistoriaa, yksittäisten ihmisten nimiä ja tarinoita. Jotta tämän historian saa elämään, kannattaa perehtyä yleiseen historiaan ja paikallishistorioihin.

— Ei kannata metsästää pelkkiä nimiä, vaan yrittää selvittää, millaisessa ympäristössä edesmenneet sukulaiset elivät, minkälaisia elämänkohtaloita kokivat ja millaisia he olivat ihmisinä. Eikä kannata keskittyä vain merkkihenkilöihin vaan yhtä tärkeitä ovat torpparit, loiset ja rengit. Ilman heitä meitä ei olisi.

Jos sukulaiset tulevat vastaan oikeudenkäyntipöytäkirjoissa, ei sitäkään tarvitse hävetä.

— Ei niistä käräjä- tai häpeäjutuista tarvitse ottaa itseensä. Sehän tekee heidät vain tavattoman mielenkiintoisiksi: Mistä he oikein rähisivät, kuka loukkasi ketäkin tai kuka varasti hevosen? Ja voi olla niinkin, että se mikä ennen oli rangaistava teko, näyttääkin nyt joltain aivan muulta.

Yrjölän omasta suvusta, kuusi sukupolvea taaksepäin, löytyy isän puolelta Salvurin tilan isäntä Martti Qvist. Hän osallistui 1773 Elimäen ja Anjalan talonpoikien lakkoon, joka oli suunnattu paikallisten kartanoiden lisääntyviä päivätyövelvoitteita vastaan. Seurauksena kapinoinnista oli pakkotyötuomio.

— Martti armahdettiin myöhemmin. Lakko soti aikakauden yleistä järjestystä vastaan, mutta talonpoikien sitkeydellä saatiin aikaan muutoksia, jotka vaikuttivat asioihin pitkälle tulevaisuuteen, Yrjölä pohtii.

Sukututkimusta elävöittävät myös vanhat esineet, kirjat, kirjeet ja valokuvat.

— Kannattaa ajoissa merkitä muistiin, keitä kuvissa esiintyy. Samoin esineillä on jokaisella tarinansa. Minulla on tallella muun muassa kansalaissodassa surmatun isoisäni muistikirja, isän sotilaspassi ja kutsu saapua ennen talvisotaa pidettyihin ylimääräisiin kertausharjoituksiin sekä kahvikuppi Pietarista. Lisäksi minulla on todella mielenkiintoinen esine, vanha suustaladattavan pistoolin piippu, jonka alkuperästä ei ole tietoa.

Lähdekritiikki on tarpeen

Yrjölä on selvittänyt sukunsa vaiheita isän puolelta 1600-luvun loppuun ja äidin puolelta keskiajalle.

— Täytyy muistaa, että mitä pidemmälle historian hämärään mennään, sitä suuremmaksi epävarmuustekijät kasvavat. Eli lähdekritiikki on tarpeen. Keskiajalle pääsyä on kuitenkin helpottanut se, että äidin puolen suvussa on säätyläisiä, pappeja, virkamiehiä, sotilaita ja kauppiaita, joista löytyy tietoa.

Melko varmasti Yrjölä on päässyt 12 sukupolven taa aina 1500-luvulla Ruotsissa eläneeseen superintendentti Jesper Marciin. Pappeja löytyy suvusta 16, mutta viimeisimmän ja Jukka Yrjölän välillä on lähes 300 vuotta.

— 1500-luvusta taaksepäinkin olen päässyt, mutta ne ovat hyvin epävarmoja asioita. Merkkihenkilöiden kautta juuret ulottuvat Ruotsin, Norjan ja Tanskan kautta Keski- ja Etelä-Eurooppaan, ehkä jopa 400-luvulle. Mutta siitä käyttäisin mieluusti australialaista termiä uniaika. Ne ihmiset ovat olleet olemassa, mutta heidän linkkinsä minuun on hyvin hauras, unelmaa ja ehkä jonkinlainen pieni todennäköisyys.

Rekolasta jää hyvät muistot

Sukututkimus kiinnostaa jossain määrin keskimmäistä Yrjölän kolmesta pojasta ja Yrjölä toivookin, että viestikapula siirtyy jossain vaiheessa eteenpäin. Samalla tavalla hän luovuttaa nyt Rekolan kirkkoherran tehtävän viestikapulan seuraajalleen.

— Minulle jää Rekolasta, alueen asukkaista ja työtovereista hyvät muistot. Harvoin kirkkoherran työ on näin mielenkiintoista. Virka-ajalleni sijoittuu seurakunnan perustaminen, Pyhän Andreaan kirkon rakentaminen, Päiväkummun seurakuntatalon laajennus ja Asolan seurakuntatalon rakentaminen. Jumalanpalvelusuudistuksessa Rekola oli yksi harvoista kokeiluseurakunnista. Tärkeää on ollut myös yhteys ystävyysseurakuntaan Vormsiin, jossa varmaan tulen käymään jatkossakin, Yrjölä luettelee.

Kirkkoherra Jukka Yrjölän eläkkeellelähtöjuhla alkaa su 26.8. kello 9.45 lipunnostolla Rekolan Pyhän Andreaan kirkolla. Messu klo 10. Messun jälkeen tervehdysten vastaanotto, kirkkokahvit ja lähtöjuhla.

Sukututkimusta verkossa

Suomen sukututkimusseuran www.genealogia.fi-sivustosta löytyy muun muassa Hiski-tietokanta, johon on koottu seurakuntien niin sanottujen historiakirjojen tietoa eli tietoa kasteista, vihkimisistä ja kuolleista.

Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen nettisivuilla www.digiarkisto.org/sshy on valokuvattuna monien seurakuntien rippikirjoja.

Sukututkijoilla on oma keskustelusivusto groups.yahoo.com/group/sukututkijat.

Sukuseuroista löytyy tietoa osoitteesta yhdistykset.vlk.fi/backman/sukulink.htm.

Vantaan seudun sukututkijoilla on nettisivut www.vantaanseudunsuku.net.