Laskipellon seurakuntakodin kesäinen hiljaisuus vaihtui hulinaksi, kun iltapäiväkerholaiset pelmahtivat taloon heti ensimmäisen koulupäivän päätyttyä. Iltapäiväkerhot tarjoavat pikkukoululaisille valvottua toimintaa, leikkiseuraa ja välipalan.

— Monella vanhemmalla on suuri huoli ekaluokkalaisensa pärjäämisestä. Vanhemmat voivat kuitenkin olla luottavaisin mielin, kannustaa iltapäiväkerhon ohjaaja Sirpa Aalto Vantaankoskelta.

Koulutien aloittavat ovat etusijalla kerholaisia valittaessa. Jos tilaa jää, mukaan otetaan myös toisluokkalaisia. Vaskipellossa on 20 kerholaista.

— Lapset tulevat koulusta silmät loistaen. Toiset ovat tarinaniskijöitä, jotka haluavat kertoa aikuiselle päivän tapahtumista, toiset taas painuvat heti leikkeihinsä, Aalto kertoo.

— Lapselle koulun aloittaminen on iso juttu, mutta vielä isompi juttu se taitaa olla vanhemmille. Kannattaa puhua avoimesti mieltä askarruttavista asioista meille ohjaajille, hän opastaa vanhempia 12 vuoden kokemuksellaan.

Aalto kertoo, että kerholaisten vanhemmat pitävät mukavasti yhteyttä ja yhteistyö heidän kanssaan on sujunut hyvin. Kerran kaudessa pidetään vanhempainilta. Lisäksi kerhossa on juhlia, kuten adventtijuhla ja kevään grilli-ilta, joihin vanhemmat ovat tervetulleita.

Lasten ehdoilla

Vaskipellon iltapäiväkerho toimii koulupäivisin kello 11–17. Kahdella ensimmäisellä viikolla ohjaajat hakevat lapset Kaivokselan koulusta, jotta kaikki oppivat turvallisen reitin.

Lastenohjaajat pyrkivät siihen, että koululaiset tekisivät läksyt kerhossa.

— Alkuun läksytkin ovat kivoja. Jotkut tekisivät koko kirjansa loppuun jo ensimmäisenä päivänä, Aalto hymyilee.

Lisäksi kerhopäiviin kuuluu vapaavalintaisia puuhia, askartelua, ulkoleikkejä ja -pelejä — lasten toiveiden mukaisesti. Ohjaajat seuraavat touhuja niin, ettei kukaan jäisi leikkien ulkopuolelle. Välillä lastenohjaaja Ritva-Leena Tuuli saapuu pitämään lauluhetken tai "kerhomummo" Maire Luoma-aho leikittämään lapsia.

— Koska lapset ovat jo olleet koulupäivän ohjatussa toiminnassa, täällä ei enää tarvitse toimia ohjelmoidusti, Aalto sanoo.

— Iltapäiväkerhossa on toki samat säännöt muiden huomioon ottamisesta kuin koulussakin ja rajoista pidetään kiinni, Aallon kollega Minna Kakkonen täydentää.

— Haluamme noudattaa ja osoittaa lähimmäisenrakkautta kaikessa toiminnassa: toisten kunnioittaminen ja arvostaminen ovat meillä korkeassa kurssissa.

Aina ei tarvitse touhuta

Lastenohjaajat haluavat pitää kiinni myös siitä, että kerhossa on tarjolla rauhallista oloa ja lepoa. Vielä kun voisi järjestää oman kolon vetäytymistä kaipaaville, he huokaavat. Joskus lapset kaivautuvat kaapin kätköihin rauhaa halutessaan.

Iltapäivän kohokohta on luonnollisesti välipala. Monien ensimmäinen kysymys koulusta tultua on "mitä tänään on välipalaksi".

— Välillä lapset kyselevät, milloin paistan taas köyhiä ritareita, Aaltoa naurattaa.

Kerran viikossa ohjelmassa on hartaushetki. Siinä käsitellään kirkkovuoden tapahtumia raamatunkertomusten, tarinoiden, näytelmien tai vaikkapa nukkien kautta. Myös hiljentyminen ja rukous ovat tärkeitä. Kummipappi vierailee kerhossa silloin tällöin.

— Asioista puhutaan lapsen tajuisesti. Lapset ottavat itsekin esiin asioita, ja silloin vastaamme heidän kysymyksiinsä.

Sirpa Aalto oli toimistotöissä ennen kuin jäi hoitamaan omia lapsiaan ja ryhtyi sittemmin lastenohjaajaksi.

— Takaisin toimistoon en vaihtaisi, koska tämä työ antaa niin paljon enemmän. Tämä työ on minun juttuni, hän vakuuttaa.

Vaskipellon iltapäiväkerho käynnistyi ti 14.8.