Peter Englund on paitsi hyvä kirjailija myös etevä historioitsija. Kronikanomainen teos kuningatar Kristiinasta kulkee hyvin vetävästi, vaikka kerronta on korutonta ja suoraa.

Kyseessä on elämäkerta, eräänlainen "faktio", osin suoraa asiatekstiä tarjoava historiikki. Osa luvuista on lavastuksia Kristiinan elämästä, jolloin lukijalle aukeaa pieniä näyttämöitä. Välillä kertoja kirjoittaa kuin esseetä, ja pohdiskelee päähenkilönsä sielunelämää. Kristiinan autenttisia kirjeitä on mukana, samoin hallitsijasta tehtyjä muotokuvia.

Kristiina oli pohjolan mahtavimpia hallitsijoita. Sotapäällikkö Kustaa II Adolfin ainoa lapsi syntyi 1626 ja kuoli merkillisen ja värikkään elämän elettyään Roomassa 1689.

Kristiina sai monarkin kasvatuksen, ja tavattoman älykkäänä ja opinhaluisena perusti Ruotsiin oikean oppineiden hovin, jossa kävi keskusteluja ja kirjeenvaihtoa Euroopan johtavien tutkijoiden ja teologien kanssa. Hän pysyi naimattomana ja vaikutti kymmenvuotisen hallituskautensa aikana moniin asioihin Ruotsin ja koko Euroopan politiikassa.

Lopulta Kristiina kääntyi katoliseen uskoon, luopui kruunustaan ja vaelsi pitkin Eurooppaa asettuen vihdoin Roomaan. Hän perusti teatterin, kouluja ja akatemioita, vaikutti paavinvaaliin ja moneen tärkeään ajankohtaiseen asiaan, Hän oli todellinen mahtinainen, aikaansa edellä kaikin tavoin. Hänellä oli vain yksi pysyvä vika: hän oli nainen.

Englundin kirja on kuvineen ja dokumentteineen pätevää ja kiinnostavaa lukemista. Psykologisesti jännitteinen Kristiina saa hienovaraisia tulkintoja tältä ihmisen psyykeen yhtä hyvin kuin historiaan perehtyneeltä kirjailijalta.