Terveisiä rippikoululeiriltä. Päätin ottaa mukaan leirille pari teosta, joista yksi oli Terho Pursiaisen Uusin testamentti netistä imuroituna paperipinkkana. Se on kirjoitettu hieman ennen rakkauden kesää vuonna 1969.

Jostain syystä ensimmäinen ajatus Pursiaisen teosta lukiessani oli, että tekeekö tämä minusta huonon kristityn. Raamattukriittisyys kun helposti laitetaan perkeleen työksi. Kuinka paljon saan työssäni käyttää tieteen tutkimustuloksia vaikkapa rippileirillä? Kuinka pitkään tieteen saavuttamat faktat ja usko Raamatun erehtymättömyyteen voivat kulkea rintarinnan?

Nuoret eivät ole tyhmiä, heillä on luojan luoma äly ja päättelykyky. He omistavat jo nuorena monin kerroin enemmän tietoa kuin Jeesuksen aikalaiset. Silti maailmankuvamme vaikuttaa minusta samantyyppiseltä. Elämme menneisyydessä, tässä hetkessä ja tulevaisuudessa, emme jossain myyttisissä jumalatarustoissa erilaisine maailmankerroksineen.

On paljon asioita joita ei rippikoululaisille sanota — eikä sanota muillekaan seurakuntalaisille. Opillisia ongelmia ja ristiriitoja löytyy. Helposti vähätellään, väistellään tai lyödään lappu luukulle. Jeesus kuitenkin haastaa meitä yhä avoimuuteen, rohkeuteen ja yhteyteen. Jeesuksen viesti oli radikaali ja rohkea. Jumalan valtakunta tulee, muuta mielesi.

Miksi opinkohdista on tullut meille niin pyhiä, että ne peittävät kaiken alleen? Ne ovat kuin lain sanoja fariseuksille. Lakeja, joiden tulkinnat ohittavat kaiken rakkauden ja inhimillisyyden. Ne ovat tulkintoja, joita vastaan itse Jeesus kamppaili. Jeesuksen sanoma meille koskee kaikkia tänäänkin: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Nyt rakastamme oppeja, niiden mukaan vannomme ja luulemme omistavamme totuuden.

Haluaisin haastaa meitä kaikkia siihen, mitä me kirkossa emme aina uskalla. Ota asioista selvää, tutki Jeesuksen sanoja ja ole rohkeasti kriittinen myös Raamatulle. Uskon, että se ei vie Jumalan ilosanomaa meiltä pois vaan tuo sen entistä kirkkaampana esille. Tee parannus elämää rajoittavista rakennelmista. Meitä kutsutaan yhä edelleen avoimuuteen, rohkeuteen ja yhteyteen.