Korson seurakunnan elokuun alussa pidetyllä tyttöleirillä oli kansainvälinen tunnelma. Leirille osallistui 19 suomalaistytön lisäksi neljä tyttöä virolaisesta ystävyysseurakunnasta Varasta. Yhden vuorokauden leirillä vietti myös ugandalainen Margaret Nabbaale, 47, joka oli Suomessa oppimassa lasten leirien järjestämistä.

Nabbaale oli kolmiviikkoisella matkalla Kirkon Ulkomaanavun kutsumana. Pääosan ajasta hän vietti Partaharjun toimintakeskuksessa Pieksämäellä, jossa heinäkuun lopussa pidettiin 2000 varhaisnuoren suurleiri. Sen lisäksi hän kävi Asikkalassa lasten ja isovanhempien leirillä ja Korson seurakunnan tyttöleirillä Kuntokallion kurssikeskuksessa.

Tyttöleirin lapset ottivat Nabbaalen niin hyvin vastaan, että hän oli kokemuksestaan liikuttunut.

— Minulla oli ystäviä leirillä jo ennen tänne tuloa, hän sanoo ja näyttää lasten etukäteen kirjoittamia ystäväkirjeitä.

Salainen ystävä -leikissä muutamat leiriläiset olivat päättäneet kirjoittaa ja piirtää kirjeen Nabbaalelle. Tämä lahjoitti heille vastalahjaksi afrikkalaisen puun kuoresta tekemänsä sydänkortin.

Nabbaale osallistui leirin toimintaan: ruokailuihin, tehtäviin ja leikkeihin. Hän opetti puolestaan lapsille afrikkalaista tanssia ja kertoi orpolasten elämästä Ugandassa.

— Lapset kyselivät minulta afrikkalaisesta puvusta ja siitä, onko meillä päin käärmeitä, hän kertoo.

Seitsemän orpolapsen sijaisäiti

Kirkon Ulkomaanapu tukee Ugandassa Luterilaisen maailmanliiton (LML) yhteisöpohjaista aids-projektia Sembabulen läänissä, josta Margaret Nabbaale on kotoisin. Projektin runkona toimivat vapaaehtoiset tukihenkilöt, joita on koulutettu vuodesta 2004. Nabbaale osallistui ensimmäiselle kurssille, mutta työn aidsin uhrien ja erityisesti orpolasten tukijana hän aloitti jo sitä ennen muutaman ystävänsä kanssa.

— Ihmiset ajattelivat silloin, että kun vanhemmat kuolevat, lapset kuolevat myös. Lapsia ei oikein uskallettu auttaa, koska ei ymmärretty taudin syytä. Ajateltiin, että taustalla oli magiaa. Minä halusin auttaa, koska olen kristitty, Nabbaale sanoo.

Nabbaalen luona asuu seitsemän orpolasta, joista vanhin, nyt 17, on ollut hänen luonaan kaksivuotiaasta. Kun tyttö täytti 10, Nabbaale vei hänet aids-testiin. Tulos oli positiivinen, mutta tyttö on selvinnyt lääkkeillä ja hoidolla.

— Tyttö on esimerkki siitä, että hiv ei merkitse sitä, että elämä loppuu siihen. Nabbaalella ei ole omia lapsia, mutta hän on monien orpojen äiti. Lisäksi hän auttaa ryhmänsä kanssa muitakin kylässä asuvia orpolapsia, leskiä ja isovanhempia ja levittää oikeaa tietoa sairaudesta, selvittää kehitysyhteistyön suunnittelija Saara Ojanen Kirkon Ulkomaanavusta.

Aids on Sembabulen läänissä vakava ongelma, sillä arviolta 21 prosenttia väestöstä on saanut tartunnan. Epidemia on niin vakava, että perinteinen suku auttaa –järjestelmä ei riitä vastaamaan siihen, vaan tarvitaan koko kyläyhteisön tukea aidsin uhreille ja orpolapsille.

LML:n projekti on Nabbaalen mukaan tuonut alueelle toivoa. Koulutuksen saaneet neuvojat tukevat yksin jääneitä lapsia opettamalla heille maanviljelyä, käsityötaitoja, ruoan valmistusta, sadonkorjuuta ja varastointia. Tarvittaessa LML voi antaa myös käytännön apua, kuten vaatteita, siemeniä tai vuohia.

Suomessa Margaret Nabbaale ja projektin johtaja Samuel Kibanga oppivat uusia taitoja aids-orvoille järjestettävien leirien pitämiseen. Vapaa-aikaakin jäi sen verran, että Nabbaale ehti saunoa ja käydä mustikassa. Eniten hän kertoo saaneensa suomalaislapsilta, jotka suhtautuivat vieraaseen hyvin ennakkoluulottomasti.

Uusia ystäviä ja hyvää ruokaa

Korson seurakunnan tyttöleiri oli leiriläisten mielestä hyvin onnistunut, eikä vähiten kansainvälisyyden takia. Kahdeksanvuotiaat Iina Lahti ja Viivi Mentula iloitsivat leikeistä ja hyvästä ruuasta.

— Oli tosi kivaa, kun saatiin vieras Afrikasta, tytöt tuumivat.

Varan seurakunnan lapsia ohjannut Signe Klemmer kertoi virolaislasten saaneen leirillä uusia suomalaisia ystäviä eli leiri oli myös ystävyysseurakuntatoimintaa.