”Pitäisiköhän vielä hankkia pojalle kello?”
Teemu Hänninen varustelee poikaansa Aimoa koulun aloittamiseen – ja muuttuu itse kohta koululaisen isäksi.
Nykyään Korsossa asuva Teemu Hänninen aloitti koulunkäyntinsä vuonna 1980 Koskelassa Helsingissä.
— En oikein koskaan päässyt selvyyteen siitä, mikä se koulu oli nimeltään. Ehkä se oli virallisestikin Koskelan korttelikoulu. Se oli pieni, siinä oli vain ensimmäinen ja toinen luokka.
Ennen koulun alkamista oli hankittu koululaukku.
— Se oli salkun mallinen, mutta kuitenkin reppu. Sininen, mutta ei farkkukangasta. Varmaan joku penaali oli myös, mutta ei ehkä vielä silloin se nahkainen, jossa luki isoin kirjaimin Teemu.
Samantapaisia hankintoja on Hännisen perheessä tehty nyt kesän kääntyessä kohti syksyä, kun perheen esikoinen Aimo, 7, on aloittamassa koulua.
— Aimo valitsi mustan repun, jossa on Spidermanin kuva. Samoin mustan penaalin, jossa lukee Lordi.
Lordi liittyy Aimon elämään muutenkin kuin vain nimenä penaalissa. Aimo on vasta saanut käyttöönsä kännykän, Eija-äidin vanhan. Sen soittoäänenä soi "hyvä biisi" Hard Rock Hallelujah.
— Kun Aimo alkaa liikkua entistä itsenäisemmin, kännykkä on tarpeen yhteydenottoja varten, isä Teemu sanoo.
— Kännykän kuorissa oli äidillä tähtikuvioita, mutta minä ostin siniset, Aimo itse toteaa.
Isän mukaan Aimon kännykkään on laitettu kaikki mahdolliset estot.
— Lehtien yleisönosastoissa jotkut vanhemmat ovat valitelleet lasten suuria kännykkälaskuja. Se mahdollisuus kannattaa sulkea pois jo etukäteen. Jos lapsi liittyy vaikka johonkin klubiin, jonka jäsenyys maksaa yhdeksän euroa kuukaudessa, maksu ehtii pyöriä laskuissa muutamaan kertaan, ennen kuin sen huomaa, sanoo Teemu Hänninen.
Isä-Hänninen katselee kännykkäalaa myös sisäpuolisen näkökulmasta: it-firma, jossa hän työskentelee, valmistaa muun muassa kuvia ja soittoääniä kännyköihin.
— Tilasimme ladattavan soittoäänen Aimon kännykkään minun kännykästäni. Pitäähän vanhaan kännykkään saada edes sellainen soittoääni, josta pitää.
Koulun alkaminen on merkinnyt uudelleenjärjestelyitä myös kotona. Tähän asti perheen kaikki lapset, Aimon lisäksi Aino, 5, ja Elli, 2, ovat nukkuneet lastenhuoneessa.
Nyt Aimo on muuttanut pieneen huoneeseen, joka oli aikaisemmin "yhdistetty isän ja äidin työhuone ja romuvarasto".
— Minun huoneeseeni on tytöiltä pääsy kielletty, Aimo sanoo.
— Ja tyttöjen huoneeseen on pojilta pääsy kielletty, jatkaa Aino.
Aimon huoneeseen on hankittu parvisänky ja kirjahylly.
— Ja uusi kirjoituspöytä hankitaan kohta, kun suvussa kiertänyt pinnasängyn-kirjoituspöydän yhdistelmä tarvitaan toiseen käyttöönsä, Eijan siskon vauvalle, isä lupaa.
Aimo on jo opetellut imuroimaan huonettaan. Aamulla hän petaa pedin. Lisäksi joinakin aamuina on ollut tarpeen järjestellä tavaroita täynnä olevaa pöytää, äidin käskystä. Hän osallistuu välillä muihinkin kotitöihin, vaikkapa tyhjentämällä astianpesukonetta.
Millaista mallia isä antaa pojalleen kotitöistä perheessä, jossa on kotiäiti?
— Osallistun taloyhtiön talkoisiin, pesen ikkunat — ruudut ovat niin suuria, että Eija ei pysty kuivaamaan niitä yhdellä vedolla, teen viikonloppuna ruoan, kuljetan lapsia harrastuksiin silloin, kun ehdin töistä kotiin tarpeeksi ajoissa…
Aimon vanhat harrastukset jatkuvat koulun alettuakin. Niihin hän tarvitsee kuljetusta ainakin kolmena päivänä viikossa.
— Aimo aloitti jalkapallon pelaamisen viisivuotiaana Koivukylän palloseurassa — siksi että siellä on niin hyvin järjestettyä lasten toimintaa. Siellä jatketaan edelleen, toteaa Teemu Hänninen.
Tätä nykyä Aimo treenaa maanantaisin ja torstaisin. Pikkusiskot ovat silloin usein isän kanssa kentän laidalla.
Keskiviikkoisin Hännisen lapsia kuljetetaan Karjala-talolle Helsinkiin tanhuamaan.
— Siellä Aimo aloitti suunnilleen puolivuotiaana vauvamuskarissa. Tanhuharrastus periytyy suvussa: vanhempani harrastivat tanhuamista, ja minäkin muutamia vuosia. Isosiskoni organisoi toimintaa, Teemu Hänninen kertoo.
— Tanhuaminen on kivaa, sen kautta pääsee matkustamaan ja esiintymään ympäri Suomea. Olen ollut ainakin Kotkassa ja Hämeenlinnassa, Aimo muistelee.
Teemu Hänninen ei muista omaa ensimmäistä koulupäiväänsä.
— Koulu oli lähellä, vain parin sadan metrin päässä, ja se näkyi kodin ikkunasta. Sinne rynnättiin kadun yli, aivan bussi 55:n päätepysäkin edestä.
Aimo menee Vierumäen kouluun, joka sijaitsee noin kilometrin päässä kotoa.
— Kulomäen koulu olisi suunnilleen yhtä lähellä, mutta suora reitti sinne kulkisi vilkkaasti liikennöidyn Korsontien yli. Niinpä viranomaisen valitsema Vierumäen koulu sopi meille hyvin, kertoo isä.
Niinä aikoina, kun isä aloitti koulun, ei rajoitettu pikkukoululaisten pyöräilemistä kouluun. Mutta nykyinen ekaluokkalainen ei saa mennä kouluun pyörällä.
Isä muistaa vieläkin joitakin kavereitaan ensimmäiseltä luokalta. Aimon luokalle on tulossa kaikkiaan kahdeksan oppilasta samalta esikoululuokalta: neljä poikaa, Aimon lisäksi Topi, Janne ja Jani. Pienen miettimisen jälkeen Aimo muistaa tyttöjenkin nimet: Johanna, Sofia, Salla ja Pihla. Lisäksi samalle luokalle on tulossa yksi futiskaveri, Juho.
Isältä on unohtunut oman ekaluokkansa opettajan nimi. Aimo kävi keväällä äidin kanssa tutustumassa tulevaan kouluunsa ja opettajaansa. Opettajan nimi Lahja Klemetti löytyy Koulutulokkaan vihkosta.
Vihkossa on tehtäviä, jotka pitää tehdä ennen koulun alkua. Aimo on tehnyt melkein kaikki. Viimeiselle sivulle pitää vielä kirjoittaa oma etunimi. Lisäksi pitää opetella sanomaan ääneen oma etu- ja sukunimensä sekä solmimaan kengännauhat.
— Sen Aimo osaa. Ja osaahan hän myös lukea. Sen hän oppi vuosi sitten kesällä, isä kertoo.
Myös molemmat vanhemmat ovat osanneet lukea ennen kouluunmenoa.
— Kirjoittamisessa riittää varmasti haastetta, niin kuin minullakin aikoinaan. Minä olin vähän laiska tekemään läksyjä. Taidanpa seurata, miten Aimo hoitaa omansa, lupailee isä.
— Mutta koululaulun opetteleminen on unohtunut kokonaan. Onneksi tässä on vielä muutamia päiviä aikaa opetella se, huolehtii äiti.
— Olemme myös miettineet Eijan kanssa, pitäisikö pojalle vielä ennen koulun alkua hankkia kello. Sain itse kouluun mennessäni kellon isoisältäni, joka oli myös minun kummini, Teemu Hänninen muistelee.
Aimon ensimmäinen koulupäivä on tiistaina 14.8. Sitä ennen Hänniset käyvät Korson kirkolla sunnuntaina 12.8., jossa kouluun lähtevät siunataan. Kirkko on tullut Aimolle ja toisillekin perheenjäsenille tutuksi muun muassa päiväkerhon ja perhekerhon kautta.
Koulutielle siunaamiset
Hakunila
su 19.8. klo 15 Hakunilan kirkko
su 19.8. klo 18 Länsimäen kirkko
Hämeenkylä
ma 13.8. klo 18.30 Hämeenkylän kirkko
Korso
ma 13.8. klo 18 Korson kirkko
Rekola
ma 13.8. klo 18 Rekolan kirkko
Tikkurila
su 12.8. klo 17 Tikkurilan kirkko
Vantaankoski
su 12.8. klo 17 Myyrmäen kirkko

