Äidistään eksynyt possu

Lena Anderson: Pikku siili ja possu ressu. Suomeksi riimitellyt Sanna Uimonen. Tammi 2007.

Onneksi on olemassa Pikku Siilin kaltaisia hyviä ihmisiä, joiden taloa ei lukita yöksi. Sen saa huomata possu, joka on eksynyt äidistään. Yhtenä iltana tämä on Pikku Siilin portilla etsimässä turvaa ja tukea.

Ruotsalaisen Lena Anderssonin luomassa siilihahmossa on jotain Babar-norsun kaltaista leikkisyyttä, omaleimaisuutta ja hyvyyttä. Kun naapurin Hessu-possu tulee kylään, pienen rakkaustarinankin ainekset ovat olemassa.

Sanna Uimosen suomentama dialogi toimii hersyvän hyvin, ja Hessun tunteita kuvaa hyvin seuraava riimi: "aamulla Hessu on mennyttä miestä, ei erota enää taivasta tiestä". Kyllähän se possu ressun äitikin sieltä lopulta löytyy, kuten onnelliseen tarinaan kuuluu. Anderssonin kuvitus on tyylitellyn vanhanaikaista ja kevyesti luonnosteltua.

Pieni kerä mantelipuun alta

Auli Wahlberg: Mantelimaasta Suomeen. Kustannusarkki 2007.

Järvenpääläisen kuvaamataidonopettaja Auli Wahlbergin tekstittämässä ja kuvittamassa kirjassa Espanjan aurinkorannikolta löytyy pieni koira. Perhe päättää ottaa tämän pienen kerän mantelipuun alta ja viedä kotimaahan Suomeen.

Tässä olisi ollut jo tarinan ainekset sinällään, mutta paljon on mahdutettu samaan tarinaan. Niinpä kyseessä onkin loppujen lopuksi lorumuotoinen luontokirja Pepito-koiran näkökulmasta.

Saariston luonnossa sattuu ja tapahtuu. Tarinassa on kuitenkin humaania ymmärrystä eläimiä kohtaan. Sattumalta pelastettu koira antaa uudet silmät nähdä maailma arvokkaampana ja ainutlaatuisempana.

Wahlbergin saaristolaisluontoa kuvaavat riimit ovat melko raskasrakenteisia, mutta kirjan kauniisti kuvattu koiran tarina kiinnostaa. Wahlbergin saaristolaiskuvitus toimii hyvin.

Krokotiilin pahat aikeet

Roald Dahl: Suunnattoman suuri krokotiili. Kuvittanut Quentin Blake. WSOY 2007.

Roald Dahlin ja hänen hovikuvittajansa Quentin Blaken yhteistyönä tekemä kirja on jälleen vähän pelottava. Grimmin veljeksiltä periytynyt musta huumori lymyilee aina Dahlin lastenkirjojen taustalla. Vanha sanonta "ketunhäntä kainalossa" on tuttu monista Punahilkka-tyyppisistä saduista. Ne olivat alun pi-täen opettavaisia ja kyllä tällaisia opetuksia tarvitaan edelleen.

Luultavasti tässä kirjassa kerrotaan lapsille vertauskuvallisesti, että on aina olemassa väärissä aikeissa olevia aikuisia, jotka yrittävät ajaa itsensä lasten maailmaan. Olisi siis terveellistä olla vähän varuillaan.

Kirjan krokotiilin kaltainen pahis osaa kuitenkin muuttaa itsensä kuin kameleontti puuksi, keinuksi tai karusellin eläimeksi. Lapset tarvitsevat siis pelastajikseen muita eli hyväsydämisiä eläimiä, joille krokotiili on kerskaillut pahoista aikeistaan.

Krokotiilille käy kuten pahalle kuuluukin eli tämä heitetään avaruuden kiertoradalle. Aikuisille suunnatuissa tarinoissaan Dahl on jännityksen mestari, ja kyllä tässäkin tapauksessa tarina pitää hyvin pihdeissään.

Itse luotua maailmaa

Mysi Lahtinen: Kuinka käpylehmä ammuu. Kuvittanut Kristiina Louhi. Tammi 2007.

On hienoa, että joillain lapsilla on viisaat, rakastavat ja toimintakykyiset isovanhemmat. Omat vanhemmat ovat usein niin kiireisiä, että heillä ei ole muuta annettavaa kuin vaatimuksia ja velvollisuuksia. Mysi Lahtisen kirja toimii hyvänä oppaana siihen, miten maailmaa voi rakkauden ympäröimänä luoda myös itse, eikä pelkästään ottaa vastaan ajantäytteeksi tarkoitettuja ohjelmoituja virtuaalitodellisuuksia.

Isovanhemmat asuvat saaristossa, ja lapset pääsevät ensin keväällä sinne. Puro nukkuu talviuntaan ja herää sitten riemastuttavasti eloon jäiden sulaessa. Vesimyllyn rakentamisesta kaikki kiva taas alkaa.

Välillä kirja taipuilee askartelukirjaksi, ja lapset ovat tekemässä kaarnavenettä, jousipyssyä ja paperinukkeja. Kun sataa, voi pitää leikkikauppaa ja tehdä omia teatteriesityksiä. Mysi Lahtisen luomassa ideaalimaailmassa on kaikki kohdallaan ja Kristiina Louhen miellyttävän värikäs kuvitus tukee hyvin lasten elämyksiä meren rannalla.

Millimetrin siivuja ihmisestä

Richard Walker: Ihminen. Matka ihmiskehoon. Tammi 2007.

Vaikka ei olekaan mahdollista rakentaa niin hyviä koneita kuin oma kehomme, on nykyään olemassa laitteita, joilla saadaan kehosta tarkempia kuvia kuin koskaan aikaisemmin.

Nykyaikaisilla laitteilla voidaan ruumista leikellä vaikka yhden millimetrin paksuisiksi siivuiksi ja tallentaa ne digitaalisina kuvina tietokoneelle. Yksinkertaistaen, virtuaalikehon osat tallennetaan tietokoneeseen erillisinä kokonaisuuksina, jotta niitä voidaan yhdistellä ja purkaa.

Tuloksena on järisyttävän hieno ja havainnollinen teos ihmiskehosta. Kaikki sopukat tulevat läpivalaistuksi kolmiulotteisten kuvien ja kalvosivujen välityksellä. Lääketieteen lisensiaateille kirjan sisältö lienee tuttua, mutta tavalliselle lukijalle Matka ihmiskehoon on ihmeiden kartta.

Kirjan oivalliset faktaruudut kertovat mukaansa tempaavasti ihmiskehon ihmeellisyyksistä myös numeroina. Tulee mieleen, että uutta jättikallista Airbus-matkustajakonetta ei ole saatu vieläkään liikenteeseen, kuulemma sen takia, että koneen piuhoja ei ole saatu järkevästi niputettua. Tähän voi todeta, että ihmisessä on verisuonia noin 150 000 kilometriä ja kaikki esimerkillisessä järjestyksessä. Soluja onkin sitten jo miljardeja.

Mutta ihminen onkin maailmanhistorian hienoin kapistus!

Tietoa taiteesta

Rosie Dickins:
Taideaarteita lapsille.
WSOY 2007.

Taide on ihmisen vaikuttavimpia aikaansaannoksia, ja sitä on tehty halki maailmanhistorian milloin mistäkin syystä. Taidetta on tehty pelkästään kauniiden asioiden tekemisen ilosta, mutta sillä myös koristeltu lukematon määrä kirkkoja. Joskus ei ole edes huomattu että tehdään taidetta ja joskus on vain arkisesti ansaittu rahaa.

Rosie Dickinsin kirjassa havainnollistetaan selkeästi, miten taiteesta on kiistelty iät ajat. Joidenkin mielestä taiteen pitäisi olla esittävää, joidenkin mielestä taide ilmaisee omalla tavallaan tekijöiden mielikuvitusta.

Ennen kaikkea Dickinsin kirja on havainnollinen maalaustaiteen perusopas, joka vie nuoren kohderyhmänsä 32 teoksen äärelle. Näiden teosten avulla tarkastellaan paitsi muuttuneita aikakausia ja niiden suosikkiaiheista, myös taiteen tekniikan kehitystä. Edustettuina ovat kuuluisimmat taiteilijat kuten esimerkiksi Leonardo da Vinci, Claude Monet, Pablo Picasso ja Andy Warhol, ja heidän tunnetuimmat työnsä.

Maailma on muuttunut ja esittävän ja abstraktin taiteen välillä ovat raja-aidat kaatuneet. Moderni taide ei näytä enää niin eriskummalliselta kuin joskus aikanaan. Kirjan lopussa on hyödyllinen ja selkeä taiteen sanasto sekä vinkkejä eri aihepiirejä edustavista suomalaisista maalauksista.