Dekkarin sijasta valitsin kesälukemisikseni pitkään työpöydälläni lojuneen kirjan, Tim Flanneryn Ilmaston muuttajat. Sen luettuani olen sammutellut valoja entistäkin ahkerammin.

Ilmastonmuutos on ollut viime vuosien kestoaihe mediassa, mutta asia on niin vakava, että sille kannattaisi uhrata vielä paljon enemmän palstatilaa. Arktisen vyöhykkeen alkuperäisasukkaat kokevat ilmastonmuutoksen jo nyt nahoissaan: kun jäätiköt sulavat, heidän elämäntapansa ja kotinsa ovat tuhoutumassa. Saharan eteläpuolisen alueen Sahelin kuivuus ei ole niinkään paimentolaisten aiheuttaman eroosion syytä, vaan sademäärät ovat alueella vähentyneet, koska meidän elintasoamme on nostettu fossiilisia polttoaineita polttamalla. Euroopassa on toisaalla koettu ennätyssateita, toisaalla kärsitty poikkeuksellisen kuumasta ja pitkästä hellejaksosta.

Vaikka sääilmiöistä osan selittää luonnollinen vaihtelu, kokonaiskuva alkaa olla harvinaisen selvä. Ihmisen ilmaan päästämät kasvihuonekaasut kuumentavat planeettaa, sulattavat ilmaston toiminnan kannalta elintärkeitä jäätiköitä, tuhoavat eläin- ja kasvilajeja ja kokonaisia ekosysteemejä ja vaarantavat ihmiskunnan tai ainakin nykyisenkaltaisen kulttuurin olemassaolon.

Aikaa kehityksen pysäyttämiseen tai edes muutoksen hillitsemiseen ei ole paljon. Toivon mukaan tämä tajutaan myös Yhdysvalloissa ja Flanneryn kotimaassa Australiassa, jotka omien taloudellisten intressiensä takia ovat pitkään kieltäytyneet tunnustamasta tosiasioita. Flanneryn kirjasta käy ilmi, että kyseisten maiden hiili-, öljy- ja autoteollisuudet ovat vähätelleet ilmastonmuutosta samaan tapaan kuin tupakkayhtiöt, jotka kielsivät ja kiersivät vuosikymmenien ajan tutkimustuloksia, jotka yhdistivät tupakan ja syövän toisiinsa.

Suuria päätöksiä odotetaan nyt valtioilta ja isoilta yrityksiltä, mutta myös meillä kansalaisilla ja kuluttajilla on oma roolimme. Tekemällä luontoa säästäviä henkilökohtaisia valintoja voimme vähentää omaa osuuttamme ympäristön saastumisessa ja samalla vaikuttaa markkinoihin.

Taistelussa ilmastonmuutosta vastaan on paikka jokaisella ihmisellä, ja kristitylle tällainen vastuun tunteminen toisistamme ja luomakunnasta pitäisi olla itsestään selvää.