Mäntän seurakunnan rippileiri sai ikävän päätöksen papin menetettyä malttinsa palautetilaisuudessa. Papin raivokohtaukset eivät kuulu rippikouluun. Papin pitää aina olla turvallinen kasvattajahahmo herkille nuorille.

Kukaan ei ole täydellinen työntekijä. Jokainen onnistuu enemmän tai vähemmän varmasti törttöilemään työelämässä. Irtisanominen on helppo työnjohdollinen ratkaisu väärinkäytöstilanteissa. Sellainen sopii suomalaiseen kostohenkiseen työelämään. Sellaiseen ei ole kuitenkaan maalla varaa työvoimapulan vallitessa eri aloilla.

Hyvä työnjohdollinen menettely olisi, että työntekijä tuntee vastuunsa ja tunnustaa virheensä sekä ottaa opiksi siitä. Käytännössä tämä merkitsee julkista anteeksipyyntöä nuorilta ja heidän vanhemmiltaan vaikkapa konfirmaatiomessussa. Nyt monille nuorille jää elämänaikainen ikävä muisto rippikoulusta.

Työnantaja voisi myös passittaa "kuumakallen" aggression hallintakurssille. Pahinta on, että työntekijä ei joudu kohtaamaan psykologisia reaktioitaan ammattiauttajan kanssa ollenkaan. Silloin raivokohtaus toistuu helposti. Työntekijän pitäisi myös pitää selkeä tauko nuorisotyöstä ja miettiä reaktioitaan. Anteeksianto kuuluu kristilliseen elämään. Se seurakunnan olisi elettävä tämän tapauksen myötä todeksi ja uskon, että niin myös tapahtuu.