Elämä yllättää ikävästi, kun puoliso kuolee yhtäkkiä "kesken elämää" ja ilman, että sitä on voinut mitenkään aavistaa tai ennakoida. Yhtä käsittämättömältä voi tuntua, jos puoliso kuolee — vaikka kuinka hyvin tiedettyyn — sairauteen, mutta vuosia ja jopa vuosikymmeniä keskimääräistä elinikää nuorempana.

— Useimmiten kai ajatellaan, ettei kukaan kuole alle 70-vuotiaana, mutta kyllä sellaista tapahtuu. Joskus sata vuotta sitten kuolema muistettiin varmaan paljon paremmin, kun sekä lapsia että nuoria aikuisia kuoli suhteessa paljon enemmän, toteaa vertaisryhmän vetäjä Hanna Vertanen.

Puolisonsa Jussi Vertasen kuoleman jälkeen Hanna Vertanen alkoi käydä nuorten leskien ryhmässä kolme vuotta sitten.

— Kuulin toiminnasta eräältä ystävältäni. Nuorten leskien ryhmiä toimii eri puolilla Suomea.

Rähinää elämän epäoikeudenmukaisuudesta

Nuorten leskien toimintaan voi tutustua nettisivujen www.nuoretlesket.fi kautta. Lisäksi netissä pyörii myös vain leskille tarkoitettu aktiivinen keskustelusivusto, jonne kirjoitetaan yhtä hyvin päivällä kuin yöllä.

— Useimmiten siellä rähistään elämän epäoikeudenmukaisuudesta, toteaa Hanna Vertanen.

Syksyn alusta Vantaan nuorten leskien ryhmä alkaa kokoontua Tikkurilan kirkolla kolmen viikon välein. Aikaisemmin se kokoontui Korsossa.

Ryhmää pitkään luotsannut Anna-Maija Muromaa on siirtämässä vetovastuuta eteenpäin: Vertanen alkaa vetää ryhmää yhdessä toisen vertaisohjaajan Tarja Heiskasen kanssa.

— Ryhmään osallistumisen ainoat kriteerit ovat, että puoliso on kuollut ja että itse on niin sanotusti työikäinen. Ryhmä ei kuitenkaan toimi kriisiapuna, ja siksi sopiva aika tulla mukaan ryhmään on muutaman kuukauden kuluttua puolison kuolemasta.

Keskustelun lisäksi nuoret lesket tekevät teatteriretkiä, käyvät ulkona syömässä, pitävät valtakunnallisia seminaareja ja osallistuvat porukalla vaikka Sulkavan soutuihin.

Suurin osa nuorista leskistä on naisia, mutta on joukossa miehiäkin.

Katastrofista toiseen selviämistä

Kun perheen toinen vanhempi on kuollut, voivat leski ja lapset saada Vantaalla tukea eri paikoista: papilta tai diakoniatyöntekijältä seurakunnasta, kriisikeskuksesta, terveyskeskuksesta, sosiaali-, perhe- ja mielenterveysneuvonnasta, sururyhmästä. Eläkeliitto järjestää Yhtäkkiä yksin –kursseja nuorille leskille.

— Minulle tärkeää on ollut työterveyshuollon tuki, ja sitä kautta järjestyneet palvelut, kertoo Hanna Vertanen.

Monen lasten kanssa yksin jääneen nuoren lesken elämä on aluksi yhtä kaaosta, katastrofista toiseen selviämistä. Suremisen aika saattaa tulla vasta kuukausien tai vuosien päästä.

— Haluaa tai ei, ruokakaupassa on käytävä, laskut maksettava, asuntolaina ja muukin rahaliikenne huolehdittava, auto- ja taloasiat hoidettava, lapset kuljetettava päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin. Jos puolisoilla on ollut selkeä työnjako, voi leskellä olla kova tie kuljettavanaan, sanoo Vertanen, joka jäi yksin kolmen kouluikäisen lapsen kanssa.

Nuorten leskien ikä voi vaihdella parikymppisistä kuusikymppisiin. Niinpä myös elämäntilanteet voivat olla kovin erilaisia.

— Toisilla on vaippaikäisiä lapsia, mutta monien viisikymppisten lapset saattavat olla jo aikuisia. Myös taloudellisesti leskien tilanteet ovat hyvin erilaisia, Vertanen toteaa.

Käytännön apua arkitilanteisiin

Hanna Vertanen muistelee lämpimästi niitä ystäviä, jotka toivat käytännön apua arkitilanteisiin pian puolison kuoleman jälkeen: joku toi makaronilaatikkoa perheen päivälliseksi, joku hoiti tiskit tai kokosi eri puolilla lojuvat vaatteet pesukoneeseen, joku peitteli sänkyyn ja jäi itse viereen nukkumaan.

— Ehkä jotkut eivät uskalla mennä tapaamaan omaisia siksi, kun pelkäävät, etteivät osaa sanoa mitään. Ei tarvitse sanoa mitään erityistä, perinteiset "otan osaa" tai "olen pahoillani" riittävät oikein hyvin. Sanoja tärkeämpää on se, että tulee.

Se, että ystävät ja tutut muistavat, on tärkeätä siksikin, että puolison kuolema voi olla raskas "turpiin saamisen kokemus". Sellaisesta toipuakseen itse kukin tarvitsee paljon toisten läsnäoloa ja läheisyyttä.

— Turpiinsa voi elämässä saada tietysti myös monella muulla tavoin: kokemalla konkurssin tai avioeron, menettämällä lapsen, pohtii Vertanen.

Kuolema tarjoaa myös selviytymiskeinon

Hanna Vertasen mukaan kuolema tarjoaa kuitenkin myös selviytymiskeinon muuttaessaan ihmisen suhdetta aikaan ja toisiin ihmisiin.

— Perheenjäsenten, ystävien ja yleensä ihmisten kanssa yhdessä olemisesta on tullut entistä tärkeämpää, ja se on tehtävä tänään, huomisesta kun ei tiedä.

Nykyhetkestä tuli erittäin merkityksellinen sen jälkeen, kun sen oli ensin kokenut tuskalliseksi.

— Aluksi joutui ajattelemaan, että kymmenen sekunnin tai yhden minuutin päästä olo voi olla jo parempi. Ja kun sitten sai kaksi tuntia kulumaan, saattoi ajatella, että ehkä seuraavatkin kaksi menevät.

Sen takia, että elämä on lyhyt — ja silti mahdollisesti pitkä — kannattaa miettiä, mihin aikansa käyttää.

— Kaiken ei tarvitse tapahtua ja kaikkea ei tarvitse tehdä tässä ja nyt, onhan aikaa koko loppuelämä. Ja jos ei ole kyse hengestä, asia ei voi olla niin vakava, etteikö se voisi odottaa, kokoaa Vertanen elämän paradokseja.

Nuorten leskien ryhmä on tarkoitettu työikäisille puolisonsa menettäneille. Kokoontumiset sunnuntaisin 26.8., 16.9., 7.10., 28.10. ja 18.11. klo 16–18 Tikkurilan kirkon takkahuoneessa, Asematie 12.