Saarijärveläisestä terveyskeskuslääkäristä Tapani Kiminkisestä on vähitellen kehkeytynyt valtakunnan maalaislääkäri.

Ratkaiseva askel sillä tiellä otettiin toistakymmentä vuotta sitten. Silloin vaimo ompeli puseron lääkärimiehelleen, joka oli lähdössä opintopäiville kouluttajana ja perusterveydenhuollon asiantuntijana.

Puseroon oli kirjailtu komeasti teksti maalaislääkäri. Olisihan tuon muutenkin huomannut, murjaisi siihen hyvä ystävä ja kollega.

Niistä ajoista alkaen Kiminkinen on pohtinut ja kasvattanut maalaislääkärin identiteettiään. Tosin hänen maalaisuutensa juuret ovat vielä syvemmällä keskisuomalaisessa maaperässä: hän syntyi maalaistaloon pieneen kylään Pylkönmäelle.

— Maalaistalossa oppi näkemään elämää, syntymää ja kuolemaa, ja että köyhää ja heikkoa autetaan ja puolustetaan.

Yhteistoimin maalaisisännät saivat perustetuksi kunnallisen keskikoulun. Sen käytyään Kiminkinen meni lukioon Saarijärvelle, Pylkönmäen naapuripitäjään.

Pylkönmäki sattuu olemaan myös Helsingin hiippakunnan piispan Eero Huovisen kesäkotikunta. Se ei ole merkityksetön asia — vaikkei Kiminkinen olekaan asunut paikkakunnalla sitten nuoruusvuosien.

Sen, mitä lääkäri on maalaisuutensa takia löytänyt ja oivaltanut yhteisöllisyyden merkityksestä ihmiselle, hän löytää myös kaupunkilaispoika Huovisen puheista: "Elämässä ei ole mitään mieltä, el-lemme ymmärrä, että olemme olemassa toisia varten."

— Yhä vieläkin, jos maaseudulla naapuritalossa palaa valo koko yön, naapuri saattaa aamulla mennä tarkistamaan, mitä taloon kuuluu. Eikä siinä ole kyse mistään juoruakkamaisesta puuhastelusta, vaan terveestä huolenpidosta.

Kiminkisen yhteyksistä kirkkoon kielii myös hänen kokonaisnäkemyksensä terveydestä. Hänelle ei riitä Maailman terveysjärjestön WHO:n määritelmä, joka sisältää kolme osa-aluetta: fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen terveyden. Maalaislääkärin määritelmään kuuluu neljäskin osa-alue, hengellinen.

Pääkaupunkiseudulla Kiminkinen pyörähti asumassa vain ne pakolliset kuusi vuotta, jotka lääkäriopinnot veivät. Pääsykokeisiin tullessaan hän matkusti toista kertaa elämässään Helsinkiin.

— Aluksi katselin silmät pyöreinä joitakin opiskelutovereitani, hienojen lääkäri- ja professorisukujen vesoja. Parin vuoden päästä minusta alkoi tuntua, että pöljiä ovat. Elämänläheisyys oli joskus outoa hienostokodeissa tai pappilan peräkamareissa kasvaneille. Oman kurssin juppihenki tuntui niin loukkaavalta, etten ole käynyt edes kurssikokouksissa.

Maalaislääkärille elämänläheisyys tarkoittaa muun muassa sitä, että asioista puhutaan niin kuin ne ovat — ja sellaisilla sanoilla, joita ihmiset ymmärtävät.

— Ei ole mitään mieltä siinä, että moni keskussairaalassa käynyt joutuu tulemaan ovelleni epikriisi kädessään ja kysymään, mitä siinä sanotaan. Minä sitten toimin tulkkina ja käännän lääkärien muka-latinaa oikeiden ihmisten puhumalle kielelle.

Omiin lääkärintodistuksiinsa Kiminkinen voi kirjoittaa selvällä suomen kiellellä "selekä paskana" tai "paise perseessä".

— Onhan tuo tietysti provokaatiota, mutta en tee sitä missä tahansa. Tarkoitus ei ole loukata ketään. Mutta silloin, kun tuollainen kielenkäyttö kuuluu luontevasti lääkärin ja asiakkaan kohtaamiseen, sitä voi käyttää papereissakin.

Lääkäriksi valmistuessaan Kiminkinen sanoo olleensa täysi raakile, mutta kolmekymmentä työvuotta Saarijärvellä — nykyisin 5000, aiemmin 8000 potilasta vuodessa — on opettanut yhtä sun toista.

— Potilaat ovat opettaneet minua aivan mahdottomasti, jokaisesta potilassuhteesta oppii jotakin, ja totta kai myös vaimolta ja koko yhteisöltä. Näyttelijä Tarmo Mannilta olen oppinut ihmisyydestä, erilaisuudesta ja poikkeavuuksista paljon enemmän kuin Helsingin yliopisto tai joku muu asiantuntija on pystynyt opettamaan.

Kiminkinen oli tiennyt Saarijärveltä kotoisin olevan Kansallisteatterin näyttelijän Tarmon Mannin aina, mutta tutustui tähän näyttelijän elämän viimeisellä vuosikymmenellä 1990-luvulla. Tuolloin Manni oli mukana monissa kotiseudun kulttuuritempauksissa.

— Lääkäri ei ole lääkäri vain vastaanottohuoneessaan. Samalla tavalla kuin entisaikojen kunnanlääkäri, on myös nykylääkäri yhteisön jäsen, eikä hänen pidä eristäytyä siitä työpäivänsä päättyessä, toteaa maalaislääkäri muun muassa jäsenyydestään kulttuuri-kuntourheiluseura Kiimasen Savussa.

Kokonaisuuteen kuuluu Kiminkisen näkemys siitä, että lääkäri, joka unohtaa jommankumman, sairaanhoidon tai ennaltaehkäisevän työn, ei ole enää lääkäri vaan puoskari.

Näkemyksiään Kiminkinen on toteuttanut muun muassa aloittamalla terveysmessujen järjestämisen. Saarijärven seudun kunnista idea on levinnyt muuallekin Suomeen.

— Hyvään terveyteen liittyvät asiat on tiedetty oikeastaan aina. Jo Hippokrates kehotti harjoittamaan kohtuutta. Siinä, mitä nykyisin ajatellaan, on vain pieniä painotuseroja hänen tai suomalaisiin 1700-luvun ohjeisiin verrattuna. Valitettavasti vain positiiviset asiat eivät myy, ja ihmiset elävät sen harhan vallassa, että terveellinen on ikävää.

Muutama vuosi sitten Kiminkinen osallistui myös liikkumisreseptin luomiseen.

— Liikunta on halpa, ja ainoa, lääke, joka vaikuttaa myönteisesti metabolisen oireyhtymän eri osa-alueisiin: alentaa varsinkin lievästi koholla olevaa verenpainetta, lisää hyvänlaatuisen ja laskee pahanlaatuisen kolesterolin määrää sekä vaikuttaa verihiutaleiden sakkautumista estävästi. Säännöllinen liikunta vähentää vaaraa sairastua tyypin II sokeritautiin. Luonnollisestikin se tukee painonlaskua.

Konsti elää kauan

Tarpeellisia ja hyödyllisiä neuwoja ja ojennusnuoria terveyden varjelemiseksi ja saada elää isohon ikähän.

1. Uni eli nukkuminen on sangen hywä, kun se on kohtuullinen, sillä se vaikuttaa teräwän ymmärryksen, hyvän muiston ja kewiän työn.

2. Likin ruokaa ja juomaa ja unta on lijkunta, askaroitseminen ja työn tekeminen sekä mielelle että ruumijille terweydexi.

3. Älä pidätä vettäs, tuulta tai muuta luonnollista tarwettas.

4. Harjaa eli kampaa usein pääsi, että aijwon lijat höyryt ulos pääsevät.

5. Kävele ja liiku jotain ylösnoustuasi, että loka, joka yöllä on kokoontunut suolijiin laskeusi alaspäin persauxeen.

6. Että usein pugerata ja lääkityxiä nauttia on wahingollinen: luonto tottuu wihdoin niihin.

7. Juopumus wäkevistä juomista tekee ihmisen laiskaxi ja uneliaaxi.

8. Suuri ja äkkinäinen vihastuminen ja raskas pitkällinen murhe ja huoli kuiwaawat myös ruumiin.

9. Iloinen mieli ja tyytywäisyys lisää ikää.

Wasassa 1786, Prändätty C.W. Londieerildä