Ei vielä jännitä, eikä ole stressiäkään, Marika Ranta ja Tapani Siltanen vakuuttavat kaksi viikkoa ennen h-hetkeä.

— Kovin paljon asioita ei ole tarvinnut harjoitella etukäteen, ja valssi sujuu harjoittelemattakin, Tapani naurahtaa.

Pari nimittäin harrastaa kansantansseja Helsingin Pitäjän tanhuajien ja spelarien riveissä. Ryhmä on mukana myös Marikan ja Tapanin hääkulkueessa.

Häävalmisteluja he ovat tehneet pikku hiljaa pitkin talvea ja kevättä. Tammikuussa lähti noin 120 häävieraalle ennakkokutsu, joka tiedotti tulevan mittumaarin tapahtumista.

— Kävimme jokunen vuosi sitten juhannuksena Seurasaaressa. Juhannushäiden perinteet vaikuttivat niin mukavilta, että idea jäi hautumaan. Sitä paitsi Tapanin mielestä vanha puu- tai kivikirkko on ainoa oikea vihkikirkko, Pähkinärinteessä asuva pariskunta vastaa uteluun, miksi he halusivat Seurasaaren juhannushääpariksi.

Motoristeja molemmat

Tapani ja Marika tutustuivat vähemmän kesäisissä merkeissä, nimittäin potkukelkkailun MM-kisoissa Multialla maaliskuussa 2003. He kisasivat samassa insinööriopiskelijoiden joukkueessa, vaikka eri oppilaitoksista olivatkin. Marikalle jäi mieleen "kiva poika", ja niinpä sähköposti rupesi laulamaan viestejä.

— Seurustelu eteni tasaista vauhtia. Moottoripyörän hankinta kesällä 2003 oli ensimmäinen yhteinen juttumme. Marika on innokas motoristi, ja kun minä suoritin parhaillaan moottoripyöräkorttia, yhteinen pyörä oli luonteva ostos. 500-kuutioisen Suzukin mittariin kertyi jo ensimmäisenä vuonna 14 000 kilometriä, Tapani kertaa.

Seuraavana kesänä yhteinen moottoripyörä vaihtui hieman isompaan.

Forssalaissyntyinen Marika muutti vuonna 2004 siippansa kanssa yksiin Vantaalle ja vaihtoi opiskelemaan Evtekiin, Espoon-Vantaan teknilliseen ammattikorkeakouluun. Tavoitteena on valmistua vuoden kuluttua materiaali- ja pintakäsittelytekniikan insinööriksi.

Huittisista lähtöisin oleva Tapani puolestaan suunnittelee työkseen rakennusautomaatiojärjestelmiä. Luottamustoimina hän kuuluu Hämeenkylän seurakuntaneuvostoon ja Vantaan seurakuntien yhteiseen kirkkovaltuustoon.

Ystävänpäivänä 2005 Tapani kutsui Marikan ravintolaan syömään ja tilasi etukäteen pöytään kynttilöitä ja kukkia. Marika ei aavistanut mitään vielä siinäkään vaiheessa, kun Tapani ennen jälkiruokaa vetäisi esiin paketin.

— Mykistyin täysin, kun esiin tuli aina vain pienempiä laatikoita. Viimeisestä paljastui kihlasormus. Kultaseppä oli näet pakannut sormuksen hämäyksen vuoksi isoon rasiaan. Ilonkyyneleet nousivat silmiin, morsian muistelee kihlautumista.

Tarkoitus on, että myös vihkisormuksen ulkonäkö pysyy morsiamelta salaisuutena viimeiseen asti.

Vauhdista viehättyneitä

Kovin suuria tunnepurkauksia ei tasaisen luontoisesta pariskunnasta taida irrota. Kysymykseen "miksi juuri hän" pari vastaa: "On niin hyvä olla yhdessä".

Tapani, 29, kuvailee tulevaa vaimoaan iloiseksi, hymyileväksi ja vauhdikkaaksi.

Marika, 26, sanoo, että sulho on päättäväinen, toppuuttelee sopivasti hänen joskus vähän liiankin kovaa innostustaan ja lähtee mukaan kokeilemaan asioita vaikka aluksi vastustaakin. Marika on muun muassa innostanut Tapanin lumilautailemaan.

Viime loppukesällä ennen ystävien häitä Tapani tokaisi Marikalle, että jos nyt saadaan hääleikeissä kimppu tai sukkanauha, niin eiköhän se ole meidän vuoromme seuraavaksi. Niin vain kävi, että molemmat lensivät tälle parille, ja tänä juhannuksena vietetään jälleen häitä.

Heti häiden ja juhannuksen jälkeen tuore aviopari suuntaa häämatkalle Saksaan. Kohteena on Hampurin lähellä sijaitseva Heideparkin huvipuisto, jonka vuoristoratoja ynnä muita vauhdikkaita laitteita vastanaineet aikovat kiertää ahkerasti.

Avioliitto on pariskunnan mielestä ainoa ratkaisu pidempään yhdessä elämiseen.

— Haluan elää kristillisten arvojen mukaisesti, tuleva rouva Siltanen sanoo.

— Enkä ainakaan lapsia haluaisi avoliittoon.

Millaisena näette elämänne viiden vuoden päästä?

— Ehkä Marika on töissä, tai ehkä jälkikasvua hoitamassa. Omakotitalo voisi olla jossain päin maata. Ja ainakin sitä toivomme, että olemme onnellisia yhdessä! juhannushääpari hymyilee.

Yli 50-vuotinen perinne

Seurasaaren juhannusvalkeat järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1954.

— Seurasaaren juhannukseen on vuodesta 1956 kuulunut hääpari, ja siitä lähtien myös kokon sytyttäminen on uskottu parin tehtäväksi, kertoo Seurasaarisäätiön pääsihteeri Aila Nieminen.

— Hääpariksi ei ole suurta tungosta, mutta perinnettä aiotaan jatkaa niin kauan kuin vain halukkaita löytyy. Juhannussulhaseksi ja -morsiameksi pääsee käytännössä ensimmäinen asiasta aidosti kiinnostunut pari.

Niemisen mukaan Seurasaaren juhannushäissä yhdistyvät perinteet ja nykyaika. Usein toinen puolisoista on ulkomaalainen, ja hänen sukulaisilleen halutaan esitellä suomalaisia perinteitä.

Vihkiminen Karunan kirkossa ja hääjuhla Seurasaaren ravintolassa ovat yksityistilaisuuksia. Marika Rannan ja Tapani Siltasen vihkii heidän kotiseurakuntansa Hämeenkylän pastori Jaakko Kara. Myös kanttori tulee Hämeenkylästä. Hääpari astuu vihille itse valitsemassaan asussa, eikä vihkimiseen liity mitään erityisiä perinnekaavoja.

Kirkosta morsiuspari siirtyy hääjuhlaan ja sieltä juhlakentälle kello 20 Helsingin Pitäjän tanhuajien ja spelarien saattelemana.

Kentällä on vuorossa häävalssi, joksi tämän vuoden hääpari on valinnut Veikko Lakkavaaran säveltämän Seurasaaren valssin. Myös sukulaiset ja muu yleisö saavat vuorollaan siirtyä tanssin pyörteisiin Jari Komulaisen pelimanniorkesterin tahdittamana. Kello 22 hääpari soudetaan sytyttämään yli 10 metriä korkea pääkokko.

Juhannusaattona Seurasaaressa on paljon muutakin ohjelmaa, muun muassa kansantansseja, käsityönäytöksiä ja perinneleikkejä. Myös kokkoja on useita, niistä ensimmäinen syttyy kello 18.40.

Juhannusaattona saareen pääsee ainoastaan lipun lunastamalla. Aikuisten liput maksavat 13 euroa, alle 12-vuotiaat pääsevät vanhempien seurassa maksutta.