Ulla Vaarnamon romaanissa seurataan nuorta tamperelaisnaista yhden kesän verran. Kolmikymppinen Tuuli elää avioeron jälkeistä ajelehtivaa elämää. Uuden vuokrayksiön myötä aukeaa parisuhteen riipasta vapaa uusi elämä.

Kun yksiön seinät ahdistavat, kapakasta löytyy seuraa, ja kaljaa kuluu. Päähenkilön vakipolku kulkeekin kapakan ja vuokrayk-siön väliä. Työtäkään ei ole, mutta toive syksyllä alkavasta opettajan työstä elää. Miessuhteita sen sijaan on muutama, mutta ne ovat epämääräisiä, ennakoimattomia kohtaamisia.

Tuuli hakee selkeyttä elämäntilanteeseensa ennustajalta ja seuraamalla new age –tyylisiä luentoja. Perhetausta ahdistaa. Kun äiti on käymässä, tämä tuntuu vievän tyttäreltään kaikki voimat. Isä juo satunnaisesti liikaa ja käyttäytyy silloin sikamaisesti.

Kirjassa on ansiokasta se, ettei kertoja sorru liikaa psykologisoimaan tai jauhamaan perhetaustan vaikutusta päähenkilönsä tilanteeseen. Kerronta etenee juohean toteavasti, ja vaikka päähenkilön tilanne onkin vähän ahdistava, kuvaus on ilmavaa.

Välillä Vaarnamo ryydittää realistista proosaansa fantasianomaisilla katkelmilla. Unenomainen ja sanattomasta ymmärtämisestä kertova kohtaaminen unkarilaisen Péterin kanssa on kuin raikas pulahdus keskellä päähenkilön jokseenkin tunkkaista elämää. Péter kertoo meksikolaisen tarinan kuusta, johon on heitetty jänis. Myös Tuulilla on oma tarinansa jäniksestä. Se odottaa täysikuuta ja tältä vastausta kysymykseen, jolla koko elämä muuttuisi.

Parvekkeelta usein vilahtavat jänikset tuntuvatkin symboloivan tupakalla hyvin viihtyvän naisen yhteyttä alitajuntaan. Parveke on muutenkin päähenkilölle keskeinen paikka. Kaupunkilaisen kerrostaloasujan ainoana luontoelementtinä parveke toimii rauhoittumisen paikkana. Parveke käy myös jonkinlaisen välitilan kuvasta, se yhdistää sisätilat ja ympäröivän luonnon.

Välitila sanana kuvaa myös Tuulin elämäntilannetta, hän elää avioerokriisin jälkeistä tilaa, jolloin ihminen on vähän kuin tyhjäkäynnillä, etsimässä pikkuhiljaa uutta, mutta vielä potemassa tunnemyrskyjen jälkeistä haileutta.

Suomalaislukijan on helppo samastua päähenkilön elämään; suomalaisen yksineläjän arjen yksityiskohdat tulevat hyvin valotetuiksi. Myös Tampere on vahvasti läsnä. Mitään varsinaista loppuratkaisua ei ole, mutta Tuulin elämä näyttää vähitellen kulkevan kohti oman tilan ja vapaudentunteen löytymistä.