Luutnantti Paavo Kehkonen ja proviisori Aarne Himanen menettävät vaatteensa yrittäessään auttaa asemapäällikkö Sulo Viirimäkeä ehtimään töihin. Siitä alkavat kommellukset Aatamin puvussa.

Agapetuksen vuonna 1928 julkaisema komedia miehistä kelteisillään suomalaisessa suvessa on antanut innoituksen peräti neljään elokuvaan ja laskemattomaan määrään kesäteatteriesityksiä. Tänä kesänä asialla on Keski-Uudenmaan teatteri Tuusulassa.

Mutta mikä on oikeaoppinen Aatamin asu? Ollaanko siinä ihan ilkosillaan? Vai pidetäänkö sittenkin puunlehteä kriittisten paikkojen suojana?

Paratiisissa Aatami ja Eeva olivat vapautuneita naturisteja, kunnes käärme astui näyttämölle. Käärme oli kavalin kaikista luojan luomista. Se houkutteli Eevan maistamaan kiellettyä hedelmää hyvän ja pahan tiedon puusta. Eeva otti ja antoi Aatamillekin.

Mikä oli ensimmäinen seuraus? Heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. Heti piti ryhtyä sitomaan yhteen viikunanlehtiä vyötärölle kiedottavaksi.

Aatamin puvussa siis ollaan joko alasti tai viikunanlehdet stringeinä. On mielenkiintoista, että syntiinlankeemuksen, pelastushistorian alkupisteen, ensimmäinen seuraus oli alastomuuden häpeäminen. Siitäkö lähtien seksuaalisuus on ollut kristinuskolle niin hankala kysymys?

Entä miksiköhän näytelmän kirjoittaja Yrjö Soini (1896–1975) otti taiteilijanimen Agapetus? Agapetus on nimittäin ollut kahden paavin nimi, ensimmäinen hallitsi Rooman seurakuntaa 500-luvulla ja jälkimmäinen 900-luvulla.

Aatamin puvussa ja vähän Eevankin Keski-Uudenmaan teatterissa (Rantatie 2, Tuusula),
esitysajat www.kut.fi