Kaivokselan palaneen kirkon purkaminen on epätodennäköistä, vaikka vielä huhtikuussa purkaminen näytti selvältä. Yhteinen kirkkovaltuusto päätti tiistaina yksimielisesti palauttaa asian uuteen valmisteluun.

Päätökseen vaikutti Vantaan kaupungin kanta, jonka mukaan lokakuussa tuhopoltossa palanut kirkko on suojelun arvoinen sekä rakennuksena että osana alueen kokonaisuutta.

— Kaupunginmuseo antoi lausunnon jo tammikuussa. Mekin otimme kaupunkisuunnittelussa asiaan kantaa, mutta viestiä ei silloin oikein oivallettu, kertoo kaupunkisuunnittelujohtaja Jukka Kullberg.

Apulaiskaupunginjohtaja Jukka Peltomäki otti yhteyttä seurakuntayhtymän johtajaan Paavo Virtaseen ja toivoi neuvottelua. Neuvotteluissa kävi selväksi alueen merkitys ja se, että päätös ei ole vain seurakunnan asia.

— Jos rakennus haluttaisiin purkaa, ja kaupunki ja Uudenmaan ympäristökeskus suhtautuisivat purkamiseen kielteisesti, asia jouduttaisiin ratkaisemaan oikeudessa. Ymmärrämme kuitenkin, että Kaivokselan kirkon rakentamisen sijasta seurakunnat tarvitsevat rahaa muualla. Siksi teimme selvityksen, jonka mukaan tontille voidaan antaa lisää rakennusoikeutta ja muuttaa tontin käyttötarkoitusta, Kullberg sanoo.

Osa suojeltavaa kaupunkikuvaa

Kaupungin uudessa yleiskaavaehdotuksessa koko Kaivoksela on merkitty kaupunkikuvallisesti arvokkaaksi. Kirkkorakennus on tärkeä osa kokonaisuutta.

— Vuosi sitten valmistuneen arkkitehtuuristrategian mukaisesti kaupunki pyrkii säilyttämään rakennushistorian kannalta keskeisiä ympäristöjä, jollainen Kaivokselan alue on. Vuonna 2002 tehdyssä Vantaan modernin rakennuskulttuurin inventoinnissa kirkko oli 250:n säilytettäväksi esitetyn rakennuksen joukossa. Yhteensä inventoitiin 14 000 rakennusta, Kullberg mainitsee.

1960-luvun alussa valmistuneen lähiön kaavan suunnitteli professori Olli Kivinen ja talot arkkitehti Aarre Ehojoki, jonka piirustusten pohjalta valmistui myös kirkko vuonna 1969.

— Rakennuttajan ja kunnan tekemä Kaivokselan alueen toteuttamissopimus on ensimmäinen esimerkki aluerakentamisesta ja siksi valtakunnallisesti merkittävä. Alueen pitkät ja matalat lamellitalot ja muutamat tornitalot on sijoitettu hienosti maastoon. Kaivokselasta tehtiin kuin pieni kaupunki, johon tulivat kirkko, koulu, päiväkoti sekä ostoskeskus, kiittelee Kullberg.

Kaupungin kanta on, että kirkko, ja erityisesti pahoin palanut päärakennus, jossa sijaitsi kirkkosali, on korjattava. Rakennuksen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse olla kirkko.

— Tuntuisi kuitenkin luontevalta, että siinä olisi yhä myös seurakunnan toimintaa. Siinä pitäisi olla tiloja, jotka ovat alueen kaikkien asukkaiden käytössä, Kullberg sanoo.

Kirkon nykyinen pinta-ala on 1038 neliötä. Rakennusoikeutta on käyttämättä 762 neliötä, jonka lisäksi alueelle voidaan kaavoittaa 550 neliötä lisää ja muuttaa samalla tontin käyttötarkoitusta.

— Tontille voitaisiin rakentaa erityisasuntoja ja niihin liittyviä palveluja, Kullberg ehdottaa.

Kaivoksela-seura on jättänyt seurakuntien ja kaupungin johdolle 169 allekirjoittajan adressin, jossa ehdotetaan kirkon kunnostamista alueen asukkaiden monitoimitilaksi. Asukkaita Kaivokselassa on noin 3900.

Ekumeeninen keskus tai palveluja vanhuksille

Seurakuntayhtymän johtajan Paavo Virtasen mukaan kirkon purkaminen on nyt epätodennäköistä. Koska Vantaankosken seurakunta ei tarvitse kirkkotilaa, pitää etsiä yhteistyökumppaneita muille vaihtoehdoille.

— Seurakunnalle voisi riittää parisataa neliötä kerho- ja toimintatiloja. Lisäksi voisi olla käyttöä juhlatilalle ja pikku kappelille. Toimintaa varten ostetaan nyt kerhohuoneisto ostoskeskuksen tilalle rakennettavasta kerrostalosta, mutta se voidaan tarvittaessa myydä, sanoo Virtanen.

Jos Vantaankosken seurakunnan tilatarve on niin pieni, mitä isolle tontille sitten voisi tulla?

— Yksi vaihtoehto voisi olla ekumeeninen toimintakeskus. Katolisen kirkon rakentaminen Jokiniemeen meni jäihin. Täytyy ottaa selvää, kiinnostaisiko heitä yhteisprojekti. Toinen vaihtoehto on vanhusten palvelutalo tai vastaava sosiaalinen tai diakoninen projekti. Silloin yhteistyökumppani voisi olla joku kirkollinen järjestö tai säätiö, Virtanen miettii.

Virtanen toivoo, että kaupunki voisi olla mukana myös palvelukokonaisuuden luomisessa, koska rakennuksen korjaamistarve perustuu sen esitykseen.

— Seurakuntien strategiassa pidetään tärkeänä kulttuuriympäristöjen suojelua, mutta siinä on ajateltu Helsingin pitäjän kirkonkylää. Kirkon näkökulmasta Kaivokselan kirkko ei ole erityinen suojelukohde, hän sanoo.

Kirkkovaltuustossa asian palauttamista valmisteluun esitti yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Matti Sollamo, joka toimi puheenjohtajana silloin, kun kirkkoneuvosto päätyi esittämään kirkon purkamista. Toinen avoimen ryhmän edustaja Mirja Taipale kertoi esittäneensä Vantaankosken seurakuntaneuvostossa kirkon purkamista, mutta oli nyt palautusesityksen kannalla.

Sosiaalidemokraatit olisivat halunneet asian pöydälle jo kirkkoneuvostossa, joten ryhmän puheenvuoron käyttänyt Jukka Hako ilmoitti ryhmän olevan palauttamisen kannalla. Hako arvioi omalla "humanistin matematiikallaan", että lopputulos tulee olemaan seurakuntien kannalta parempi.

Vakuutusyhtiön kanssa käydyissä neuvotteluissa on päädytty siihen, että irtaimistosta korvataan 180 000 ja uruista vajaat 220 000. Rakennuksesta saatava korvaus on runsaat 1,7 miljoonaa, mutta summa voi vielä nousta, jos korjaustyöt alkavat ennen 15.10.2008. Asia palaa valtuustoon 25. syyskuuta.