Bob Marley ja luvattu maa
Reggaemuusikko Bob Marleyta pidetään ensimmäisenä kehitysmaista nousseena supertähtenä. Miljoonat nuoret ovat kuunnelleet vuosikymmenten aikana hänen lempeitä ja rytmisesti keinahtelevia julistuksiaan, mutta laulujen taustat ovat saattaneet jäädä usein kuulijoille hämäriksi. Muun muassa niistä kertoo Kari Kosmoksen kirja Mies, musiikki & mystiikka (Johnny Kniga 2007).
Nuori Bob Marley liukui rastatietoisuuteen vähitellen 1960-luvulla. Hän oli meditatiivinen ja yleisuskonnollinen mietiskelijä, jonka ilmestyksissä esiintyivät niin Haile Selassie, Mooses ja Salomon kuin Jeesuskin.
Etiopian viimeinen keisari, vuosina 1930–74 hallinnut Haile Selassie, on jamaikalaisen rastafari-uskon perushahmo. Marleyn kaltaiset rastafarit pitävät häntä lihaksi tulleena Jumalana ja mustana messiaana, joka johdattaa Afrikan kansat vapauden ja oikeudenmukaisuuden luvattuun maahan
Vanhaan testamenttiin pohjautuvan rastauskonnon mukaan afrikkalaisuus on arvo sinällään. Länsimaita rastat pitävät Babylonina, kapitalismin sorron tyyssijana. Vuoden 1977 konserttikiertueella äänitetty Marleyn tupla-albumi oli ironisesti nimeltään Babylon by Bus. Oman synnyinmaansa Jamaikan reggaen lipunkantaja näki eräänlaisena välitilana kohti suurta afrikkalaista ykseyttä.
Marley ei nähnyt ristiriitaa siinä, että hän sai suuren omaisuutensa juuri babylonilaisilta, eli länsimaisilta nuorilta. Hän uskoi parantavansa vainottujen rastojen asemaa Jamaikalla, ja näin tapahtuikin kun rastaliikkeestä tuli osa länsimaista nuorisokulttuuria.
Länsimaiset nuoret alkoivat jäljitellä rastojen ulkoasua, johon liittyivät dread lock eli rastatukka ja kolmiväriset pipot. Vaikka myöhempi reggae on monessa mielessä menettänyt alakulttuurisen luonteensa, kuuluu rastakulttuuri yhä kaikkein sitkeimmin säilyneisiin nuorisokulttuureihin.
Marley kuoli vuonna 1981, ja hänet haudattiin Jamaikalle. Pari vuotta sitten hänen leskensä ehdotti, että muusikon ruumis pitäisi siirtää "luvattuun maahan" Etiopiaan. Hanke aiheutti valtaisan vastalauseiden myrskyn, sillä Jamaikan hallitus oli kustantanut oman suuren poikansa hautajaiset ja tahtoo pitää legendan itsellään.

