Matka pääkaupunkiseudulta Ruovedelle kestää kolmisen tuntia. Siellä asuu Karoliina Löytty, 29. Kyllä. Hän on sen gospelmuusikon tytär. Isää ja äitiä voisi kiittää Karoliinan avioliitosta.

Karoliina Löytty eli ikävuodet 10–16 Afrikassa, Senegalissa, kun vanhemmat tekivät maassa lähetystyötä. Tytär kävi suomalaista koulua, mutta ystävystyi myös paikallisten lasten kanssa.

Karoliina tutustui kahdentoista vanhana poikaan nimeltään Badara Sathie. Kaveriporukkaan kuului enimmäkseen senegalilaisia poikia ja Karoliina. Siksi poikia, että pojilla on enemmän vapaa-aikaa. Tytöillä on usein paljon kotitöitä.

Karoliinasta ja Badarasta tuli parhaat kaverit. Badara työskenteli toisen lähetystyöntekijäperheen puutarhurina. Ystävykset puhuivat keskenään ranskaa.

— Badara oli erilainen kuin muut pojat. Hän ei hyväksynyt kaikkea ihan noin vain, vaan ajatteli omilla aivoillaan. Hän osasi myös kyseenalaistaa perinteitä.

Yhteistä Karoliinalle ja Badaralle oli se, että kummallekaan tärkeintä ei ollut ulospäin näkyvät puitteet, vaan se mitä on niiden takana. Molemmat olivat tunnerehellisiä ja sanoivat suoraan, mitä ajattelivat.

Ympärillä muut jo kyselivät, että eikö Karoliinan ja Badaran välillä ollut jotain muutakin kuin kaveruutta, mutta he nauroivat vain, että "ai ton kanssa!" Heillä oli vain erikoinen yhteys ja toisen ymmärrys.

Sitä paitsi maan tapoihin ei kuulunut, että niin vaan olisi kuljettu käsi kädessä ja oltu yhdessä. Seurusteleva pari istui kaveriporukassakin kaukana toisistaan.

— Kaikista pahinta olisi ollut, jos minun ja Badaran ystävyys olisi särkynyt. Kahdesta niin erilaisesta kulttuurista lähtöisin olevat eivät voineet alkaa seurustella liian heppoisin perustein.

Löytyn perhe palasi Suomeen ja Karoliina meni lukioon. Hän yritti sopeutua suomalaiseen elämänmenoon. Sosiaalisuus oli kotimaassa toisenlaista kuin mihin hän oli Senegalissa tottunut.

— Suurin ero oli se, että nauroin muiden virheille. Jos joku vastasi väärin, hihitin niin kuin Senegalissa tehtiin.

Muutenkin Karoliina nauroi ja hymyili aina. Suomalaiset kaverit sanoivat, että Karoliina oli silmiinpistävän erilainen.

Badara jäi kauas. Siihen aikaan ei ollut nettiä eikä kännyköitä. Postilaitos oli, ja kirjeet kulkivat nuorten välillä. Eivät tosin kiivaaseen tahtiin. Kerran puolessa vuodessa postiluukku kolahti. Badaralla ei välttämättä edes ollut rahaa lähettää kirjeitä kovin usein. Ikävä oli, mutta molemmat itsenäistyivät rauhassa ja alkoivat rakentaa omaa elämäänsä tahoillaan.

Karoliina kävi kerran kotimaahan paluun jälkeen Senegalissa ja Badara vieraili kerran Suomessa.

"Olisi jotain, mistä minun pitäisi kirjoittaa, mutta en kirjoita", luki sitten Badaran lähettämässä kirjeessä. Nyt kaikki menee pilalle, ajatteli Karoliina ensin.

Kirjeiden sävy alkoi muuttua. Siitä sävystä piti ottaa selvää.

Karoliina pääsi opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan, nosti opintolainan ja lähti Senegaliin.

— Olin Senegalissa puolitoista kuukautta. Tapaamisemme oli uudelleen tutustumista. Samalla varmistui, että me molemmat olimme muuttuneet ja eläneet omaa elämäämme, mutta se sama yhteys — aaltopituus, kemia — oli jäljellä. Kaksi erilaista sielua, mutta molemmat herkkiä ja haavoittuvia.

He alkoivat seurustella, kun Karoliina oli 20-vuotias ja Badara 22. Siinä samalla he sopivat, että naimisiin mennään. Mutta kaikki ei ollut niin yksinkertaista.

Badara oli saanut työpaikan yövartijana samassa suomalaisessa perheessä, jossa hän aiemmin oli ollut puutarhurina. Hän oli luvannut olla siinä työssä jonkin aikaa ja halusi pitää lupauksensa, joten Suomeen muutto ei käynyt Badaralle heti päinsä.

— Tulin Suomeen ja riuduin.

Pari ei halunnut suinpäin rynnätä naimisiin vain sen takia, että viisumin saaminen olisi varmistettu. Myöhemmin, Senegalin pestin päätyttyä, Badara tuli Suomeen Karoliinan vanhempien au pairiksi puita hakkaamaan ja taloa lämmittämään. Samalla Badara opetteli suomen kieltä ja yritti sopeutua olosuhteisiin.

— Emme edes keskustelleet, että asuisimme Senegalissa. Siellä pitää olla hyvä työpaikka, että pärjäisi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Senegal olisi huono maa tai että joku muu maa olisi parempi.

— Badara oli paljon paremmassa asemassa kuin esimerkiksi pakolaiset tullessaan Suomeen. Hänellä oli täällä turvaverkosto. Vanhempani ja siskoni tuntevat Senegalin kulttuurin ja pystyvät keskustelemaan hänen kanssaan ranskaksi samoin kuin lähetystyöntekijäperhe, jossa hän työskenteli Senegalissa.

Aviopari Karoliinasta ja Badarasta tuli, ja monta kertaa. Yhdet häät pidettiin Senegalissa ja kahdet Suomessa. Paperisodalta ei vältytty, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

— Kaverini ovat jälkeenpäin kiusoitelleet minua, joka olin miehiin pettynyt ja vannonut etten ikinä mene naimisiin, että loppujen lopuksi meninkin sitten naimisiin kolme kertaa. Ja saman miehen kanssa.

Senegalissa Karoliinalla ja Badaralla oli muslimihäät moskeijassa, koska Badara on muslimi. Seuraavaksi heidät vihittiin Suomessa maistraatissa. Kolmas kerta, avioliittoon siunaaminen Karoliinan vanhempien kotona oli perinteinen suomalainen häätilaisuus valsseineen, vaimon ryöstöineen, kaikkineen. Siunauksen he saivat kolmella kielellä: suomeksi, ranskaksi ja sereeriksi, joka on Badaran äidinkieli.

— Vietimme häitä molempien kulttuurien tapaan. Badaran äiti piti itsestään selvänä, että me menemme naimisiin. Vanhemmilleni ajatus seurustelusta ja avioliitosta tuli ensin yllätyksenä, huolimatta siitä, että se mahdollisuus oli käynyt heillä mielessä.

Pääkaupunkiseudulta löytyi asunto, johon aviopari muutti. Karoliina jatkoi opintojaan ja Badaran sopeutuminen jatkui tai oikeastaan alkoi. Pariskunta sai pojan, Demba on nyt 4-vuotias.

— Badaran sopeutuminen oli vaikeaa, eikä normaalista parisuhteesta oikein voinut puhua. Arki oli vähän niin kuin minulla olisi ollut kaksi lasta. Mutta minä olin koko ajan toiveikas, että kyllä tästä selvitään. Sitähän se avioliitto muutenkin on, täytyy vaan selvitä kaikesta.

Pari vuotta pariskunta asui Helsingissä, mutta he kaipasivat koko ajan maaseudulle, mieluiten omaan rauhaan.

— Halusimme omakotitaloon. Senegalissa ei ole totuttu sellaiseen, että "shhhh, hiljaa, naapurit häiriintyvät". Badara saattaa esimerkiksi haukotella niin että se kuuluu!

He päättivät muuttaa Ylöjärvelle, jossa asuu Karoliinan äidin melkein koko suku. Badara meni ammattikouluun putkimieslinjalle — normaalille luokalle ammattikouluikäisten sekaan. Alussa oppilailla oli ennakkoluuloja mustaa aikuista miestä kohtaan, mutta pian ahkera ja ulospäinsuuntautunut mies oli yksi joukossa.

— Badaran mielestä suomalainen ei ole oikeasti rasisti, on vain ennakkoluuloja. Eri kysymys on, kuinka paljon kanssakäymistä tarvitaan, että niistä pääsee eroon. Ja toisaalta taas on ennakkoluuloja, jotka pitävät paikkansa.

Karoliina valmistui teologian maisteriksi, sai työpaikan ja perhe löysi mieleisen omakotitalon Ruovedeltä. Myös Badara valmistui, mutta putkimiehen töitä ei ole ollut tarpeeksi. Hän työskentelee Ruovedellä valimossa.

Avioparin erilaiset uskonnolliset katsomukset eivät aiheuta kitkaa perhe-elämässä. Kummankaan uskonto ei näy jokapäiväisessä elämässä mitenkään korostetusti.

— Me molemmat olemme hirveän suvaitsevaisia, meillä on se jonkinlainen yhteys keskenämme. Vaikka toinen käyttäytyisi kummallisesti, tiedämme, että hänellä on varmasti syy siihen. Mikäli Badara haluaisi viettää ramadan-paastoa, hän saisi sen tehdä. Jos asuisimme Senegalissa, meillä olisi varmaan islamilaisia juhlia, mutta nyt täällä asuessamme vietämme joulua ja pääsiäistä.

Sovitusti Demba on luterilaisen kirkon jäsen ja kastettu. Hänelle on pidetty myös muslimien nimenantojuhla.

Yksi lapsiin liittyvä asia on hiertänyt Karoliinan ja Badaran välejä.

— Kun odotin Dembaa, päätimme, että hänen tukkansa saa ajella pois heti syntymän jälkeen senegalilaiseen tapaan. Mutta kun lapsi syntyi, minusta tuntui ihan kauhealta, että häneltä vietäisiin hiukset pois!

Karoliinan ja Badaran suhteessa jokin on saattanut mennä kulttuurierojen piikkiin, vaikka kyseessä olisi ollut vain se, että ihmiset yleensä saattavat haluta eri asioita tai että mies ja nainen ajattelevat joistain asioista eri tavalla. Suhde on tasa-arvoinen.

— Vaikka tiedän, että tasa-arvo on olemassa, joskus kun Badara sanoo jotain, saattaa minulle tulla pelko että tarkoittaakohan hän tuolla, että perinteinen parisuhteen malli olisi kuitenkin parempi.

Karoliinan on vaikea ymmärtää sellaisia kahden kulttuurin liittoja, jotka syntyvät pikaisen lomaromanssin jälkeen.

— Silloin ei vielä todella tajua kulttuurierojen syvyyttä. Mitä vähemmän toista tuntee, sitä enemmän tulee väärinymmärryksiä. Kun niitä tulee tuntemisesta huolimatta.

— Oli suurta johdatusta, että osasimme odottaa seurustelua tarpeeksi kauan. Emme olisi voineet rakastua, ellemme olisi tunteneet toisiamme niin hyvin. Ensin tuli syvällinen ymmärtäminen ja sitten rakkaus. Meidän suhteessamme on läsnä syvä ymmärtäminen ja syvä kulttuurien välinen kuilu.

Vaikein asia Löytty–Sathien liitossa on Karoliinan mielestä kommunikaatio, jossa voi helposti tulla väärinkäsityksiä. "Miesten maailmaakaan" hän ei aina ihan ymmärrä.

— Voi miettiä, minkälaisia sekaannuksia voi tulla, kun minä ajattelen suomeksi, käännän ja sanon sen Badarille ranskaksi ja hän kääntää ranskan taas mielessään sereeriksi.

— Minun on vaikea tottua siihen, että senegalilaiset miehet ovat jo pienestä pitäen oppineet, että heillä on automaattisesti omaa aikaa. Se on heille samanlainen asia kuin esimerkiksi suomalaisille naisille opetettu kiltteys. Tottumista vaatii myös tapa, että rahaa lähetetään sukulaisille.

Karoliina hoitaa kotona suurimman osan kotitöistä, mutta lapsen hoitamiseen Badara on osallistunut alusta lähtien, toisin kuin isät Senegalissa.

— Senegalissa isää tarvitaan usein vain silloin, kun lapselle pitää antaa selkään.

Kahden kulttuurin suhde on nykyisin kumppanuutta ja arkiasioita, eloa yhdessä ja yllättäviä asioita. Perheesssä ei ole almanakkasuunnitelmia, vaan he voivat yhtäkkiä lähteä vaikka kyläilemään.

— Meillä on ystäviä, jotka ovat samanlaisia, siis sellaisia että perheessä on suomalainen vaimo ja senegalilainen mies. Tapaamiset heidän kanssaan ovat myös lapsille tärkeitä, sillä kerrankaan lapset eivät koe itseään erilaisiksi.

Karoliinalla ja Badaralla on Senegalissa tontti ja talo, jotka Badara sai perinnöksi. Ystävät ja sukulaiset voivat käyttää taloa muulloin paitsi silloin, kun Suomen perhe tulee paikalle. Ihanteellisinta olisi, että he pääsisivät käymään Senegalissa joka vuosi, mutta matkustaminen on kallista.

Karoliina pitää avioliitossaan rentoudesta, asiapitoisista keskusteluista — ja hyvästä ruoasta. Hänen mukaansa tyypillistä senegalilaista on maailman ilmiöistä, arvoista ja politiikasta keskusteleminen. Keskusteluissa välillä suututaankin, mutta juttua jatketaan silti.

Suhteessa Badariin Karoliina kokee, että saa toteuttaa itseään kokonaisvaltaisesti, esiin pääsee sekä suomalaisuus että Senegalista tarttuneet piirteet.

— Jos olisin suomalaisen kanssa naimisissa, minun täytyisi varmaan tukahduttaa senegalilainen puoleni. Tässä suhteessa ei tarvitse jäykistellä. Saan olla myös oman kehoni kanssa sinut. Vieraanvaraisuus on hienoa.

— Senegalilaiset ajattelevat, että on ilo kutsua vieraita ja on kiva, että vieraita tulee, eikä niin että taas täytyy ja voi kun ne taas tulee. Tarjottavana on sitä, mitä kaapeista löytyy.

Jos Karoliina ei olisi pappi, hän voisi olla matkaopas. Teologiaa hän alkoi opiskella, koska se tuntui omalta alalta.

— Ajattelin — sillä tavalla suomalaisen vaatimattomasti — että minä voisin olla hyvä teologiassa ja voisin olla hyvä pappinakin. Jos jossain, niin papin työssä voin käyttää omia kykyjäni: syvällistä ajattelua, lauluääntä, sosiaalisuutta ja silmätikkuna olemisen kestämistä.

Vähäksi aikaa silmätikku vetäytyy työelämästä, sillä heinäkuussa perheeseen syntyy toinen silmäterä.