Ensi sunnuntaina vietettävä Pyhän Kolminaisuuden Päivä puhuu salatusta Jumalasta. Jumalasta, joka on yksi, mutta joka lähestyy meitä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Omassa elämässäni oikeastaan koko kevät on jatkuvaa Pyhän Kolminaisuuden päivää. Kaikki, mitä ympärilläni tapahtuu, puhuu minulle Jumalasta ja Hänen työstään, jonka toisaalta näen, mutta joka kuitenkin monella tavoin pysyy salattuna.

Kevääseen heräävä luonto, ensimmäiset linnunlaulut, aavistus vihreää, pitenevät päivät. Jumalan luomistyö jatkuu, saan vielä kerran tuntea auringon lämmön ja uuden elämän ihmeen. Uusi elämä on aina viesti rakastavalta Jumalalta. Se tuo eteen kuvan Vapahtajan Kristuksen rakkaudesta, ainokaisen Pojan rakkaudesta juuri minua kohtaan.

Rakkaus kertoo siitä, ettei Jumala ole jättänyt meitä yksin. Pyhän Hengen kautta Hän on läsnä kaikkialla, myös heräävässä luonnossa, uuden elämän ihmeessä.

Minulle kevät on myös taivasikävää. Kun kaikki täällä on vielä vajavaista, mitä onkaan se, jota odotan?

Ensi sunnuntai on Pyhän Kolminaisuuden päivä. Sen aihe on Salattu Jumala. Alttarilla on valkoinen liina ja kuusi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 95:1–2, 6–7, Jes. 6:1–10, Room. 11:33–36 ja Joh. 3:1–15.