Mitä sinulle tulee Suomesta mieleen? Järviä, metsää, bingo, joulupukki, laivaristeily, verryttelypuku, lunta? 1990-luvun alussa Suomessa opettanut brittiläinen valokuvaaja Martin Parr kiteyttää kokemuksensa Suomesta yhteen sanaan: "makkara". Parr on ainoa ulkomainen valokuvaaja 23 dokumenttikuvaajan Oi maamme! –näyttelyssä, joka esittelee suomalaista elämänmenoa ja niin mielen kuin luonnon maisemaa 1960-luvulta nykypäivään.

Näyttelyn kuvia katsoessa alkaa uskoa, että on olemassa jonkinlaista ydinsuomalaisuutta — sitä, josta erottaa suomalaisen maailman lentokentillä ja jonka ulkomaalainenkin Parrin tavoin pystyy näkemään vaikkapa Ruotsin-laivalla tai autonäyttelyssä. Eikä suomalaisuus rajoitu edes Suomen rajojen sisäpuolelle. Vesa Ojan kuvaamat suomalaissiirtolaiset Kanadassa ja Yhdysvalloissa kantavat selvää suomalaisuuden leimaa, jota rantakoivukulissi ja kansallispuvut vielä korostavat.

Juuret maalla

Suurin osa suomalaisista asuu kaupungeissa, mutta nykyvalokuvaajien Suomi on voittopuolisesti maaseutua — välillä tosin autioituvaa tai hylättyä kuten Esko Männikön sarjassa Organized Freedom. Hiljenevän maaseudun viimeiset asukkaat näyttäytyvät monissa kuvissa kuin kummajaisina, joiden kohdalla aika on pysähtynyt. Esimerkiksi Pekka Turusen vuonna 1990 ikuistamat tohmajärveläissisarukset voisivat yhtä hyvin olla vuodelta 1960 — tai vuodelta 2007, sillä varauksella, että jossakin on ehtymätön varasto mummomallisia ja -kuosisia mekkoja. Oma, luultavasti sukupuuttoon katoava joukkonsa ovat tuvan nurkassa pötköttelevät Pohjois-Suomen aikamiespojat, joita Jaakko Heikkilä on kuvannut.

Ehkä monien suomalaisten kaupunkilaisuus on vielä ohutta. Juuret ovat kasvaneet niin kiinni maahan, että jos ei omaa tupaa, niin ainakin oma maatilkku ja oma lupa on oltava, mistä todistavat esimerkiksi Sanni Sepon vuonna 2006 kuvaamat helsinkiläiset palstaviljelijät.

Minäkin olin tuolla

On vaikea kuvitella suomalaista, jota ei edes joku näyttelyn kuvista omakohtaisesti koskettaisi. Herää tunne, että minäkin olen ollut läsnä, jos en ihan tuossa täsmällisessä paikassa, niin ainakin tuossa ajassa, jolloin hiukset laitettiin noin ja ikkunoissa oli tuollaiset verhot. "Mä olin tuolla, muistan tuon pullokasan. Onpa nostalgista!" uskoutui eräs näyttelyvieras ohikulkijoille Reijo Porkan 1970-luvulla kuvaamia festivaalikuvia katsoessaan.

Juuri nostalgia tuntuu väistämättä tarttuvan omaa menneisyyttä sivuaviin kuviin. On hupaisaa, että kuvaajista esimerkiksi Markus Jokela toteaa välttävänsä nostalgiaa ja romantiikkaa. Luultavasti Jokelan tylyn realistisia kuvia katsoessaan joku parinkymmenen vuoden päästä nyyhkäisee: "Voi, minullakin oli tuollainen tuulipuku" tai "Kokista myytiin silloin tuommoisissa pahvimukeissa".

Oi maamme! — Valokuvia Suomesta 30.9. saakka Taidemuseo Tennispalatsissa Helsingissä