Mummot pyörittävät maailmaa. Markkinamiehet ja tuotekehittelijät elävät siinä harhassa, että maailma on nuorten. He ovat väärässä. Tulevaisuus saattaa olla nuorten, mutta nykyisyys on mummojen.

Mummous on mielentila. Ikä on sivuseikka, samoin se, onko jälkeläisiä tullut tehtyä ja saatua. Keski-ikäinen voi olla miellyttävällä tavalla mummomainen, mummoikäinen puolestaan epämummo.

Epämummous syntyy katkeruudesta ja takertumisesta vanhaan. Mummo osaa katsoa eteenpäin ja suhteuttaa vuosikymmenien tapahtumat omaan arvoonsa. "Eteenpäin, sanoi mummo lumessa" on mummoasenteen ydin.

Lähimmäisenrakkautta mummot osaavat jakaa säästelemättä. Mummo kipaisee sairaalaan tervehtimään huonokuntoista naapuria, vaikka aidan paikasta onkin ollut vuosikymmenien tora. Lapsenlapsen murheita mummo jaksaa kuunnella huomattavasti kärsivällisemmin kuin työn ja kiireen raskauttamat vanhemmat.

Mummot huolehtivat rakkaistaan. Huonokuntoista puolisoa tai väärille teille joutunutta lasta ei heti kyyditä hoitolaitokseen. Mummo on sitoutunut avioliittoon ja vanhemmuuteen loppuiäkseen; ei siihen saakka, kunnes kiinnostus lopahtaa.

Oma suosikkini mummouden alalajeista on Yhteisvastuu-mummo. Nämä lempeät, uutterat, omaa pihaa pidemmälle katsovat mummot ovat kantaneet kansainvälistä vastuuta jo kauan ennen kuin sanaa globalisaatio oli edes keksitty.

Joku kysäisi kerran, mitä seurakunnissa tapahtuu, kun nykymummot katoavat. "Tulee uusia mummoja", vastasi kollega. Niin tulee, mutta minkälaisia? Todennäköisesti itseään plastiikkakirurgilla kohentaneita harmaita pantterimummoja, joilla on kiire golflomalle Kanarialle.

Oma mummoni joutui jouluna sairaalaan. Hän palasi reissulta suuresti virkistyneenä. Huonekaverina oli ollut 94-vuotias teräsmummo. Teräsmummo asustaa taloa, joka lämpiää puilla, jotka hän itse pilkkoo ja kantaa tupaan. Eräällä puunhakunmatkalla mummo oli liukastunut lumessa, katkaissut jalkansa ja joutunut sairaalaan.

Onni onnettomuudessa, sillä minun mummoni ja teräsmummo viettivät sairaalassa ikimuistoisen joulun. Mummot kertoivat lapsuudenjuttuja, muistelivat menneitä, kertasivat nykyisyyttä, pohtivat tulevaa ja nauroivat vedet silmissä. "Kyllä oli hauska reissu", sanoi mummoni kotiuduttuaan. Huonekaverikin jatkoi eteenpäin lumessa.