Lentoaseman lähellä sijaitseva Ruskeasannan hautausmaa kylpee alkukesän auringossa. Punahuivinen oppisopimusopiskelija Eeva Ronkainen istuttaa ruusuja tuhkahautausmaan laidassa olevan ristin juurelle.

— Haudalle on hyvä valita sellainen ruusulaji, joka kestää talvea mahdollisimman hyvin. Kasvi myös kasvaa paremmin, jos sen juurenniska istutetaan kymmenen sentin syvyyteen, hän esittelee ruusun paljasta juurellista runkoa.

Ronkainen opiskelee ylipuutarhuri Tuovi Lehtisen ohjauksella puutarhuriksi. Kolmivuotisissa opinnoissaan hän perehtyy muun muassa hautausmaan kukkiin ja hoitoon.

Hautausmaan kukkavalikoima on ollut pitkään melko samanlainen. Perinteisiin lajeihin kuuluvat esimerkiksi orvokki, pelargonia, ruusu, verenpisara, ahkeraliisa ja begoniat.

— Seurakuntien hoidossa olevilla haudoilla kokeillaan joka kesä myös jotakin uutta lajiketta, ja katsotaan, miten se selviää, Ronkainen kertoo.

Aurinkoinen vai varjoisa puoli?

Hautausmaalle istutettavissa kukissa on tärkeää ottaa huomioon, sijaitseeko hauta aurinkoisella vai varjoisalla puolella hautausmaata. Valoisuuden määrä voi vaihdella päivän aikana, joten kannattaa selvittää koko vuorokauden tilanne.

— Jos kasvi on auringossa yli puolet ajasta, on kyse aurinkokasvista. Jos se taas on enimmäkseen varjoisassa, voidaan valita varjoisassa viihtyvä kasvi, Ronkainen opastaa.

Puolivarjosta varjoisaan sopivia kukkia ovat verenpisara, kesäbegonia, daalia, orvokki, lumihiutale ja ahkeraliisa, aurinkoiseen sopivia kukkia ruusubegonia, tulisalvia, pelargonia, ruusu, samettikukka, Uuden-Guinean Liisa, kesäneilikka ja isokaunosilmä.

— Kukkalajit voi valita myös sen mukaan, miten usein aikoo käydä haudalla. Toiset lajit tarvitsevat enemmän vettä ja hoitoa kuin toiset. Meillä on täällä käytössä kesäaikana sadettimet, mutta ne eivät riitä kasteluun helleaikana.

Monivuotisten kasvien on todettu sopivan hyvin hautausmaalle. On kuitenkin hyvä ottaa selville muun muassa sellaiset seikat, miten kovasti ne leviävät ja miten kookkaaksi ne kasvavat.

10. kesäkuuta maaginen päivämäärä

Ruskeasannan hautausmaalle on jo jonkin verran istutettu erilaisia kesäkukkia, mutta Eeva Ronkainen arvelee 10. kesäkuuta jälkeen istutettavien välttyvän parhaiten hallaöiltä.

— Se tuntuu olevan alan ammattilaisten mielestä suorastaan maaginen päivämäärä. Toki tätä aiemmin voi istuttaa lajeja, jotka sietävät muita paremmin kylmyyttä. Tällaisia ovat esimerkiksi narsissi ja orvokki.

Monet omaiset tuovat keväällä narsisseja haudalle muoviruukuissa, eivätkä istuta niitä multaan. Ronkainen muistuttaa, että jos narsissit istutetaan maahan, on kukista iloa myös seuraavana keväänä.

Orvokkien taas annetaan usein kasvaa liian pitkiksi, jolloin ne eivät näytä enää kauniilta. Orvokit voi kuitenkin mainiosti leikata välillä, jonka ansiosta ne kukkivat uudestaan vielä saman kesän aikana.

Kukkapesä kannattaa hoitaa ensin kuntoon

Haudan hoitaminen kannattaa aloittaa hautakiven edessä olevan kukkapesän kunnostamisella, sillä kukkien kasvaminen on paljon kiinni siitä.

— Ensin käännetään lapiolla kukkapesän multa, jonka jälkeen siihen lisätään uutta multaa. Jos mukaan laittaa vielä turvetettua hevosenlantaa, ei tarvitse mitään keinotekoista lannoitetta, Eeva Ronkainen selostaa.

— Kun kukkapesään istutetaan kasveja, on haudan säännöllinen hoitaminen ja kasteleminen ensiarvoisen tärkeää. Jos haudalle laitetaan alkukesästä jotain, eikä paikkaa hoideta, näyttää se kesän loppupuolella aika ryytyneeltä. Kasvien säännöllinen hoitaminen on tärkeää jo hautausmaan yleisen ilmeenkin vuoksi.

Haudan hoitaminen kuuluu omaisille, mikäli sitä ei ole annettu seurakunnan tehtäväksi. Seurakunnan puistotyöntekijät pitävät hoitohautojen lisäksi huolta hautausmaan yleisilmeestä. Käytännössä työntekijät joutuvat kuitenkin jonkin verran siistimään myös hoitamatta jääneitä hautoja.

Puutarhuriksi suntion työn ohessa

Eeva Ronkainen halusi puutarhuriksi, koska viihtyy hautausmailla.

Eeva Ronkainen on hankkinut ennen puutarhuriopintojaan suntion koulutuksen. Kolmilapsisen perheen äiti oli pitkään kotona, kunnes vuonna 2001 sai töitä seurakunnan vahtimestarina. Työnantaja tarjosi hänelle mahdollisuutta opiskella suntioksi Järvenpään seurakuntaopistossa, ja Ronkainen tarttui tilaisuuteen.

— Kuuluin ensimmäisiin Järvenpäästä valmistuneisiin suntioihin. Sitä ennen ammattiin oli koulutettu vain Pieksämäellä. Käytäntö onkin muuttunut viime vuosina siten, että suntion työhön vaaditaan yleensä alan tutkinto tai halu suorittaa se.

Suntion työn ohella Ronkainen teki kesäisin ulkotöitä Helsingin pitäjän hautausmaalla. Vuosi sitten hän tuli suntioksi Ruskeasannan hautausmaalle. Työnkuvaan yhdistyy talviaikana työskentely Ristipuron seurakuntakodissa.

Kasvien pänttäämistä

Eeva Ronkainen viihtyi alusta lähtien Ruskeasannassa, eikä hän empinyt, kun hän sai mahdollisuuden opiskella oppisopimuksella puutarhuriksi. Työtehoseuran järjestämä opiskelu kestää vuoden 2009 tammikuuhun asti.

— Opiskelu perustuu kahdeksaan näyttöosioon, esimerkiksi kesäkuussa minulla on kukkasidonnan näyttö. Osa näytöistä tehdään täällä, osa Rajamäen oppilaitoksessa.

— Kesän aikana on lisäksi päntättävä päähän 500 kasvia, pensasta ja puuta, joten kyllä tässä opeteltavaa riittää, Ronkainen tuumii.

Hän itse pitää pienistä ja vaatimattomista kukista kuten kielosta ja arovuokosta.

— Minulle on käynyt monen muun alalla olevan tavoin niin, että silmää ovat alkaneet viehättää entistä yksinkertaisemmat kukat.

Hautausmaalla piisaa kiirettä koko kesän. Puistotyöntekijöiden tehtäviin kuuluvat muun muassa seurakunnan hautojen hoitaminen, nurmikoiden leikkaaminen, roskien ja lehtien puhaltaminen ja haravoiminen, nurmikoiden kanttaaminen ja paikkaaminen, puron ja käytävien pitäminen siistinä.

Syksyllä hautausmaa laitetaan talvikuntoon esimerkiksi siivoamalla pois kesäkukat ja haravoimalla lehdet.

Suvaitsevainen ilmapiiri

Eeva Ronkainen pitää hautausmaaympäristössä erityisesti siitä, että työt vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Oman lisänsä tuovat nuoret kesätyöntekijät, joista useimmilla on kuukauden työsopimus.

— Ruskeasannassa työskentelee kesäisin värikästä porukkaa. Työyhteisössä on muutenkin suvaitsevainen ilmapiiri, jossa annetaan tilaa erilaisuudelle.

Suntion työssä vaaditaan hieman toisenlaista osaamista: hautaustilaisuus on pyrittävä hoitamaan sujuvasti omaisten toivomusten mukaan.

— Siinä työssä on toimittava lähes huomaamattomasti, onhan kyse sureville omaisille tärkeästä ja ainutlaatuisesta tilaisuudesta, Ronkainen toteaa.

Suntion ja puutarhuriopiskelijan 17-, 8- ja 7-vuotiaat lapset eivät ole hermostuneet, vaikka äidin päivät nykyään kuluvat tiiviisti työn ja opiskelun parissa.

— Talvella on onneksi vähän paremmin aikaa perheelle. Täytyy kuitenkin sanoa, että ilman miehen apua tämä ei onnistuisi, hän joutuu hoitamaan tosi paljon lapsia ja kotia.