Menestyksen ja onnen tavoittelu ruokkii ja kuormittaa mainiosti mielikuvitusta. Tunnen itseni tärkeäksi, kiirettä pitää, asiat eivät etene ilman minua.

Vaikka itse asiassa olen astunut sisälle illuusion ja itsepetoksen viehättävään maailmaan. En havaitse tässä mitään erityistä, sillä illuusioita ylläpitävät mielikuvat täyttävät muidenkin elämän. Valeminämme seurustelevat keskenään luoden uusia ihania illuusioita. Mielikuvamarkkinointi on tehnyt tehtävänsä.

"Onko sinun joskus pakko leikata itsesi irti, kun haluat tulla siksi mitä olet?" kysyy Märta Tikkanen. Mistä minun tulisi leikata itseni irti? Hyvänä alkuna on oivallus, etten ole yhtä kuin tulevat ja menevät ajatukseni, tunteeni ja kehoni tuntemukset. Ne kyllä tapahtuvat minussa, mutta olen ytimeltäni aivan muuta, paljon syvempää ja kestävämpää kuin mielikuvitukseni.

Vapautumalla mielikuvituksen ja illuusioiden otteesta mieleni puhdistuu ja oloni kevenee. Aluksi tutut illuusiot surraavat kuin herhiläiset ympärilläni. Kiitos tietoisen itsehavainnoinnin ja hiljaisen rukouksen, niiden ote alkaa vähitellen kirvota.

Saadessani kosketuksen syvimpään minääni, sieluuni, tajuan miten ihana Luojan luoma ihme todella olen. Pelkkänä ihmisenä. En enää samastu ajatuksiini enkä tunteisiini — enkä ole niiden vietävissä. Olen juurevasti kotona.