Etelä-Suomen kaupunkialueelle verkottuneessa Laurea-ammattikorkeakoulussa on 8000 opiskelijaa. Yksi heistä on tikkurilalainen Tuomas Sarpakunnas, 23. Hän opiskelee Laurean Leppävaaran yksikössä turvallisuusalaa.

— Monet kysyvät, tuleeko susta vartija, kun kerron, mitä opiskelen. Ei tule, Sarpakunnas sanoo.

Turvallisuusalan koulutusohjelma on ammattikorkeakoulussa laaja. Kolmessa ja puolessa vuodessa käydään läpi niin tieto- ja toimitilojen turvallisuutta, yrityksen taloudenhallintaa kuin henkilöturvallisuuttakin. Myös ympäristöasiat kuuluvat opintoihin.

Suomessa ainoa laatuaan oleva koulutusohjelma valmentaa laaja-alaisia asiantuntijoita vastaamaan yritysten toiminnan turvallisuudesta.

— Riskienhallinnan kurssin harjoitustöissä olemme tehneet yrityksille riskikartoituksia, joissa tarkastetaan toimitilat ja mietitään, mitkä paikat voivat olla vaaraksi. Opimme arvioimaan myös vaaratilanteiden todennäköisyyttä, Sarpakunnas kertoo.

Opiskelija tuplaa tulonsa töissä

Vaikka ammatissa on ajateltava luovasti ja monipuolisesti, kotioloissa turvallisuusalan opiskelijan päässä eivät onneksi pyöri liikaa mahdolliset vaaratilanteet.

— Kyllä minulla on palovaroitin ja sammutuspeite kotona. Ja kun tietää, mitä vaaratilanteissa tehdään, olo on ihan turvallinen, Sarpakunnas vakuuttaa hymyillen.

Aiempaa kokemusta turvallisuusalalta ensimmäisen vuoden opiskelijalla ei ole.

— Jotkut meidän linjalta ovat olleet töissä vartijoina, hän kertoo.

Sarpakunnas itse työskentelee myyjänä Tikkurilan Prismassa kolmena viikonloppuna kuukaudessa.

Sillä hän saa tuplattua tulonsa opiskelijana. Kokopäiväinen ammattikorkeakoulun opiskelija saa opintorahaa enimmillään noin 460 euroa kuukaudessa. Summa riippuu siitä, paljonko opiskelija maksaa vuokraa ja paljonko hän ansaitsee mahdollisessa työssä.

— Jos eläisin vain opintorahalla ja asumistuella, vuokranmaksun jälkeen jäisi käytettäväksi sata euroa kuussa, Sarpakunnas laskee.

Töissä on siis pakko käydä.

— Kyllähän sillä ehkä pärjäisi, jos eläisi hernekeitolla tai makaronilla, mutta jos haluaa käydä välillä elokuvissa tai ravintolassa, raha ei riitä. Enkä osta aina halvinta ruokaa, vaan sellaista, mitä kotonakin olen tottunut syömään, hän kertoo.

Opintolainaa Sarpakunnas ei ole vielä halunnut ottaa.

— Vaikka sen sanotaan olevan halpaa, lainan ottaminen arveluttaa. Vanhempienkaan pussilla en halua käydä, nuori mies selittää.

Sarpakunnas vaikuttaa kuitenkin melko tyytyväiseltä elämäntilanteeseensa.

— Opiskelijan tulorajojen nostaminen tulevaisuudessa on hyvä asia. Olen joutunut peruuttamaan opintotukiani, kun nykyisin työstä ei saisi ansaita paljoa.

Sarpakunnas kokee tulevansa melko hyvin toimeen.

— Käyn isän kanssa golfaamassa. Yksinään minulla ei siihen harrastukseen olisi varaa, hän toteaa.

Opiskelijakunnassa tutustuu päätöksentekoon

Sarpakunnas on aktiivinen myös Laurea-ammattikorkeakoulun opiskelijakunnassa. Tämän vuoden alusta hän on toiminut opiskelijakunnan sosiaalipoliittisena vastaavana.

— Vapaaehtoistyö opiskelijakunnassa on kiinnostavaa, koska siinä pääsee tutustumaan yhteiskunnallisiin asioihin ja päätöksentekoon, Sarpakunnas toteaa.

Mihinkään poliittiseen puolueeseen hän ei ole vielä päätynyt.

Ajankohtainen asia Sarpakunnaksella on ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltoa parantamaan tähtäävä kampanja, jolla pyritään vaikuttamaan päättäjiin.

— Opiskeluterveydenhuolto on lain mukaan kuntien vastuulla. Nämä eivät kuitenkaan ole pystyneet järjestämään tarpeeksi hyvin oppilaitosten terveydellisten olojen valvontaa eivätkä ennaltaehkäisevää terveystyötä.

— Opiskelijoiden olisi myös saatava terveyspalveluita opiskelupaikkakunnallaan. Näin ei suinkaan aina tapahdu, vaan opiskelijan odotetaan matkustavan kotikuntaansa, Sarpakunnas kertoo esimerkin parannusta vaativasta asiasta.

Opiskelijakunnassa toimiminen pitää Sarpakunnaksen töiden ja opiskelujen lisäksi aikamoisessa kiireessä.

— Töitä on onneksi tullut tehtyä sen verran, että kesällä on luvassa kolmen viikon loma, hän iloitsee.

Tuomas Sarpakunnas on mukana opiskelijoiden Sairaan hyvä hoito -kampanjassa ma 28.5.