Tallinnan patsaskiista oli uusin vaihe virolaisten ja venäläisten kamppailussa menneisyyden hallinnasta. Ongelman ydin on Viron pitkä neuvostomiehitys. Virossa toinen maailmansota päättyi vasta 1994, kun viimeiset neuvostojoukot lähtivät maasta. Näin totesi edesmennyt Viron presidentti Lennart Meri. Venäläiset eivät hyväksy näkemystä, että Viro olisi ollut miehitetty.

Menneisyydestä on kuitenkin Virossa kiistelty jo aiemmin. Viron itsenäistyttyä Tallinnan kaupunginhallitus poistatti keskeisellä paikalla sijainneen Pietari Suuren patsaan ja Viron parlamentissa tehtiin aloite venäläisvallan symboliksi rakennetun Tallinnan Aleksanteri Nevskin ortodoksisen katedraalin purkamiseksi. Kirkko sai kuitenkin jäädä.

Katedraaliin kohdistuneessa vihassa kiteytyi näkemys siitä, että ortodokseja ei voinut pitää kunnon virolaisina vaan epäilyttävinä ryssänuskoisina. Tämä oli traagista siksi, että tuohon aikaan Virossa ortodoksinen kirkko oli enemmistöltään virolainen. Samanlaisia epäluuloja kohdistui tuolloin ortodokseihin myös Suomessa.

Neuvostomiehitys johti siihen, että nykyään virolaisista ortodokseista suuri enemmistö on venäläisiä maahanmuuttaneita. Patsaskiistassa Moskovan patriarkaatin alainen virolainen ortodoksinen kirkko oli vironvenäläisten ja Moskovan näkemysten kannalla. Virossa toimii myös Konstantinopolin patriarkaatin alainen ortodoksinen kirkko, joka taas oli "virolaista mieltä". Se on kuitenkin kooltaan vain murto-osa moskovalaisesta kirkosta.

Selvää on, ettei menneisyydestä voi vapautua muistomerkkejä poistamalla. Patsaiden kaatamisella voi olla lyhytaikainen terapeuttinen merkitys kansalliselle psyykelle, mutta historiaa se ei miksikään muuta. Voisi jopa ajatella, että ikävistä asioista muistuttava patsas toisaalta loisi helpotuksen tunteen siitä, että pahoistakin ajoista sentään selvittiin.

Virossa menneisyyden käsittelyyn on käyty tarmolla kiinni. Arkistot ovat auki ja tutkijat saavat toimia esteettä. Historiasta keskustellaan tiedotusvälineissä kiihkeästi ja vapaasti, mikä välillä johtaa ylilyönteihinkin.

Venäjällä menneisyyden kriittinen käsittely ei viime vuosina ole ollut muodissa eikä aina oikein mahdollistakaan. Ei siksi ole ihme, että siellä Neuvostoliitto nähdään edelleen Baltian maiden vapauttajana ja pelastajana.