Vuoden eläinlääkäriksi valittu Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan professori Marjatta Snellman arvostaa saamaansa nimitystä tavattomasti. Se merkitsee hänelle korkeinta tunnustusta, minkä Suomessa voi alalla saada.

Eläinrakas Snellman tiesi jo hyvin varhain haluavansa eläinlääkäriksi. Siihen vaikutti osaltaan oman koiran sairastuminen hänen ollessaan 12-vuotias.

— Kun koirani sairastui, huomasin, miten hataraa eläinlääkäreiden tietämys oli pieneläinten hoidossa. Ajattelin, että asialle pitää tehdä jotain, Snellman tuumii.

Snellman lähti 1960-luvulla opiskelemaan eläinlääkäriksi Hannoveriin. Hän sai parin opiskeluvuoden jälkeen nelivuotisen stipendin, jonka turvin teki myös väitöskirjaa.

— Hannoverissa opiskelun pääpaino oli isoissa hyötyeläimissä, hevosessa ja lehmässä. Olin maailmankuulujen professoreiden opissa, joten sain hyvän pohjan alalle.

— Valmistuin peräti kurssini priimuksena, mihin vaikutti paljon se, että tunsin olevani unelma-alallani ja halusin imeä itseeni kaiken mahdollisen tiedon.

Maan ainoa eläinradiologi

Kun Marjatta Snellman palasi Suomeen, hän suoritti jatko-opintoja yliopistossa. Sen jälkeen hän työskenteli kunnaneläinlääkärinä eri puolilla maata, kunnes häntä pyydettiin vuonna 1974 töihin Eläinlääketieteelliseen korkeakouluun.

Snellman paneutui diagnostisen kuvantamisen kehittämiseen. Hän perehtyi eläinten röntgenkuvaamiseen muun muassa Ruotsissa ja Tanskassa. Suurena apuna kehitystyössä oli myös Euroopan eläinradiologiyhdistys.

— Koska olen Suomen ainoa eläinradiologi, olen joutunut hakemaan tietoa ulkomailta. Erityisesti Ruotsissa on toimittu hyvin edistyksellisesti, ja olen yrittänyt soveltaa samoja menetelmiä vaatimattomimpiin oloihin, selvittää Helsingin yliopiston pieneläinsairaalassa työskentelevä Snellman.

Perinteisen röntgenkuvauksen rinnalle ovat vuosien mittaan tulleet käyttöön ultraäänitutkimus, magneettikuvaus ja tietokonetomografia.

— Magneettikuvauslaitteet maksavat paljon, eikä niihin ole löytynyt yliopistolta määrärahoja. Ystävällisten fyysikoiden ansiosta olen kuitenkin voinut käyttää tutkimustyössäni Suomessa valmistettuja prototyyppilaitteita.

Koirien sairauksien tutkimista

Vuosi sitten valmistuneeseen pieneläinsairaalaan on sentään hankittu tietokonetomografialaite, koko sairaalan ylpeydenaihe. Sen avulla eläimestä voidaan ottaa kolmiulotteisia viipalekuvia.

— Laite on uusinta tekniikkaa, joten olemme voineet tutkia esimerkiksi koirien epilepsiaa. Tämä taas palvelee ihmisten epilepsian tutkimista, koska koirat toimivat mallina ihmisten vastaavien geenien löytämisessä, kertoo neurologisten sairauksien kuvantamisesta väitellyt professori.

Snellmanin mukaan tutkimuskenttää voitaisiin laajentaa paljonkin nykyisestä, jos henkilökuntaa olisi tarpeeksi. Vasta hiljattain hän sai nelivuotisen rahoituksen yhden henkilön kouluttamiseen radiologiksi.

— Kyse on suuremmista linjoista. Tutkimme täällä tavallisia koiria tuskattomilla tutkimustavoilla, ja se taas poikii uutta tietoa muuhunkin käyttöön.

Rodunjalostus huolen aiheena

Marjatta Snellmanilla ei ole ollut vähään aikaan omaa koiraa, mutta hänen koiraharrastuksensa on jatkunut. Suomen Kennelliitossa ja Opaskoirakoulussa aktiivisesti toimiva harrastaja puolustaa erityisesti koirien tervettä rodunjalostusta ja eläinsuojelullista näkökulmaa.

— Liiallisuuksiin menevässä rodunjalostuksessa on osittain kyse bisneksestä ja piittaamattomuudesta, mutta siihen sotkeutuu myös vahvoja tunteita. Kennelliitossa pyritään uusimaan rotumääritelmiä ja neuvomaan perinnöllisten vikojen välttämisessä.

Asolassa yli 25 vuotta asunut Snellman myöntää, että intensiivisen työn ja koiraharrastuksen jälkeen ei juuri jää aikaa muulle. Hän kiittelee aviomiestään, joka jaksaa hoitaa kotia ja hemmottelee häntä iltaisin lukemalla ääneen otteita hyvistä kirjoista. Snellman pyrkii kuitenkin irrottamaan aikaa yhteiseen harrastukseen, entisen maatalousoppilaitoksen peltojen viljelyyn Hiekkaharjussa.

Suomen eläinlääkäriliitto valitsi Marjatta Snellmanin torstaina 10.5. Vuoden eläinlääkäriksi.