Jotain hyvää patsaskiistasta
Viron ja Venäjän välisiä suhteita kiristänyt patsaskiista näyttää rauhoittuneen. Pronssisoturi, joka venäläisille symboloi voittoa natsi-Saksasta ja virolaisille miehityksen alkua, on uudella paikallaan sotilashautausmaalla. Voiton päivää vietettiin ilman uusia mellakoita, sillä venäläisväestö tyytyi ilmaisemaan mielipiteensä kukkasin.
Patsaskiista toi pinnalle ilmiön, josta on syytä olla huolissaan: kansallismielisyys tuntuu erityisesti Putinin Venäjällä olevan voimissaan. Sata kertaa Venäjää pienempi Viro ei ole mikään uhka imperiuminsa menettäneelle suurvallalle, mutta sopii äärikansallisten tunteiden nostattajaksi. Niitä Venäjän johto hyödyntää lujittaakseen valtaansa — Viron suurlähetystön piiritys ei olisi onnistunut ilman Kremlin tukea.
Patsaan herättämät tunteet ovat osin ymmärrettäviä. Jos Suomi olisi miehitetty, tuskin mekään haluaisimme pitää vieraan vallan sotilaspatsasta kunniapaikalla. Toisaalta venäläisen väestönosan elinolosuhteissa on Virossa parantamisen varaa ja patsaan siirto nosti esille pinnan alla kyteneen turhautumisen. Tässä asiassa Viron johdon on syytä tehdä kotiläksynsä.
Hyvääkin patsaskiista kuitenkin poiki. Tallinnan pienin luterilainen seurakunta Peetel sai viimein luvan nuorisokodin rakentamiseen kirkon tontille. Muun muassa naapurien vastustuksen takia viisi vuotta jäissä ollut suunnitelma hyväksyttiin vain viiden päivän kuluttua mellakoista. Tämä tuskin oli sattumaa. Nuorisokodin kun on tarkoitus auttaa surkeista oloista, jopa kadulta, tulevia suurimmaksi osaksi venäläistaustaisia nuoria uuden elämän alkuun.
Tutustuin pari vuotta sitten kirkon yhteyteen rakennetun lastenkodin ja sen eteisessä toimivan, aikuisia auttavan sosiaalikeskuksen toimintaan. Kiersin seurakunnan virolaisen johtajan Mati Sinisaaren kanssa myös läheisellä Koplin alueella, jossa venäläisväestö eli olosuhteissa, joita ei soisi EU-maasta löytyvän. Palasin hiljaisena takaisin. Muutaman kymmenen hengen seurakunta toteutti rohkeasti kristinuskon ydinsanomaa rajat ylittävästä lähimmäisenrakkaudesta. Nyt seurakunta saa uuden mahdollisuuden tuoda toivoa toivottomille, kunhan rakennusluvan lisäksi hankkeen rahoitus vielä järjestyy.
