Siinä missä nykyiset äkkirikastuneet bailaavat, matkustelevat, ostavat nopeita menopelejä ja kalliita merkkivaatteita, sarjakuvanousukkaat Vihtori ja Klaara Vuorenkaiku pääasiassa riitelevät.

Astiat lentävät, kun Vihtori saa Klaaralta kyytiä. Aamuyöstä Topi Tuiterin kapakasta saapuva Vihtori peitotaan vaihteeksi kaulimella. Vihtori-nimi onkin laajentunut kuvaamaan vaimon komennossa olevaa tohvelisankaria.

Vihtori on kantanut aiemmin tiiliä rakennustyömaalla, mutta menestys liike-elämässä on tehnyt miehestä varakkaan. Pesulataustainen Klaara "laulaa" ooppera-aarioita niin, että lasit helisevät. Vihtori pakenee keittiöön, jossa on toivottavasti lammaskaalia, rahvaan ruokaa, jota hienosteleva Klaara ei halua kenenkään kodissaan syövän. Mieluummin hän aterioi kreivien ja paronien kanssa, osallistuu seurapiirielämään ja käy teatterissa ja "uupperassa".

Yhdysvaltalaisen George McManusin piirtämät Vihtori ja Klaara Vuorenkaiku viihdyttivät suomalaisia sanomalehdenlukijoita yli 60 vuoden ajan vuodesta 1929 vuoteen 1991, jolloin ilmestyi Uuden Suomen viimeinen numero. Nyt Jussi Karjalainen on toimittanut sarjakuvahahmoista kirjan Vihtori ja Klaara (Arktinen Banaani 2007).

Vielä 1930-luvulla tällaiset pariskunnat ilmeisesti pysyivät yhdessä. Nykyään ero olisi tullut pikapikaa. Vihtori olisi valinnut Topi Tuiterin kapakan kaverit ja lammaskaalin. Pahansisuinen Klaara tuskin olisi löytänyt toista tohvelisankaria.