Mausteiset broilerinkoivet tuoksuivat Tikkurilassa seurakuntien Olotilassa, kun maahanmuuttajatyttöjä kokoavan Perla-ryhmän somalialaistytöt valmistivat ruokaa maansa tapaan.

— Viimeksi teimme albanialaista ja sitä ennen bulgarialaista ruokaa, Perla-projektin työntekijä, sosionomi ja diakoni Mariela Lehtonen kertoo.

Torstaisin kello 16–18 kokoontuvassa ryhmässä käy parikymmentä erilaisista uskonnollisista ja etnisistä taustoista tulevaa 15–25-vuotiasta tyttöä, joita yhdistää vantaalaisuus. Toinen ryhmä kokoontuu viikoittain Hakunilassa.

Perla-kokoontumisissa keskustellaan nuorten naisten elämän tärkeistä asioista — omasta identiteetistä ja ihmissuhteista sekä tulevaisuuden suunnitelmista. Tärkeää on myös vapaa oleilu, musiikin kuuntelu ja kahdenkeskinen juttelumahdollisuus Lehtosen tai kansainvälisen työn diakonin Sari Koistisen kanssa.

— Neuvon usein työnhaussa ja koulutuksen etsinnässä. Täytämme yhdessä hakupapereita, Lehtonen kertoo.

Lehtosen äidinkieli on bulgaria. Ryhmän nimi tulee bulgarian helmeä tarkoittavasta sanasta.

— Sellaisina haluan nähdä kaikki tytöt, jotka täällä käyvät, Lehtonen kuvaa.

Hän on itse asunut Suomessa 18 vuotta, mutta muistaa maahanmuuttajan alkutaipaleen haasteet hyvin.

— Nuorille on tarpeellista saada rohkaisua oman elämän rakentamiseen. Kannattaa opetella kieltä ja hankkia koulutusta, Lehtonen sanoo.

Vasta muuttaneet vaikeimmassa asemassa

Perla jatkaa vuodenvaihteessa päättyneen, EU:n rahoittaman Kimppakyyti-projektin toimintaideaa. Sen avulla tuettiin maahanmuuttajanuorten kotoutumista käytännönläheisellä työ- ja koulutusvalmennuksella. Kirkkohallituksen ja Vantaan seurakuntien rahoituksella löytyi mahdollisuus jatkaa vuoden 2008 loppuun.

— Rahoituksen rajallisuuden vuoksi keskitymme nyt tyttöjen henkiseen tukemiseen, Lehtonen selittää.

Merkityksellisenä Perla-projektia pidetään sen kohderyhmän takia, jota Sari Koistinen kuvaa väliinputoajien sukupolveksi.

— Suurin osa tytöistä on muuttanut Suomeen murrosikäisinä vasta muutama vuosi sitten. Kotoutuminen on vaikeaa, jos ei ole asunut täällä pienestä pitäen, hän kertoo.

Tutustuminen kantaväestöön on silloin usein hankalampaa, samoin kuin koulunkäynti suomen kielellä.

Kulttuuritausta saattaa vaikuttaa myös siihen, ettei tyttöjen koulunkäyntiä tueta. Voi olla, että tytön odotetaan elävän kodin piirissä, menevän nuorena naimisiin ja synnyttävän pian lapsia.

— Kontakti suomalaiseen yhteiskuntaan, koulutus ja kielitaito voivat jäädä vähäisiksi, jolloin naisen on helppo ajautua kohti syrjäytymistä, Koistinen kuvaa.

Haaveena oma ravintola

Algerialainen Meriem Ben Fodda, 22, muutti Suomeen kuusi vuotta sitten. Hän kuuli tytöille suunnatusta ryhmästä opiskellessaan peruskoulun oppimäärää Avoimessa oppimiskeskuksessa.

— Täällä tapaan vanhoja kavereita ja voin saada uusia. En tunne muita algerialaisia täällä päin, mutta afganistanilaisiin ja irakilaisiin olen tutustunut, Meriem Ben Fodda kertoo.

— Asun tällä hetkellä yksin ja valmistun suurtalouskokiksi Roihuvuoren ammattioppilaitoksesta, hän sanoo ja kertoo olevansa ryhmän ainoa ulkomaalaistaustainen opiskelija.

Tulevaisuuden haaveena Meriem Ben Foddalla on avata oma ravintola.

— Siellä tarjottaisiin suomalaista ja algerialaista ruokaa, hän suunnittelee.