Kaksivuotiaalla Eeva Miettisellä ja hänen yhdeksän kuukauden ikäisellä pikkusiskollaan Saagalla on päivisin erikoista leikkiseuraa. Innokkaana kaverina leikeissä on tyttöjen täti, pian 5-vuotias Julianna.

— Eevalla ja hänen nuorimmalla tädillään on ikäeroa kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta, korsolainen Katariina Miettinen, 22, kertoo hymyillen.

Kotiäitinä Eevan syntymän jälkeen ollut nuori nainen hoitaa päivisin omien lastensa ohessa siskoaan, kun äiti — eli vähän yli nelikymppinen mummo — on töissä.

— Kun äidillä on vapaaviikko, käymme yhdessä lasten kanssa ulkona. Muutenkin näemme hyvin usein ja soittelemme päivittäin. Mutta kyllä me edelleen olemme äiti ja tytär emmekä kavereita, Miettinen nauraa.

Naisia neljässä sukupolvessa

Tiiviiseen naisverkostoon kuuluu myös Katariinan 73-vuotias isoäiti. Kun kaikki asuvat lähekkäin Vantaalla, yhteydenpito on helppoa.

— Mami on energinen pakkaus, hänkin on hoitanut välillä lapsiani, Miettinen kertoo.

Kiireisessä elämänvaiheessa osaa olla kiitollinen kaikesta tuesta. Hauskaa on, että myös Miettisen anopille pienten ihmisten maailma on lastentarhanopettajana ja perhepäivähoitajana tuttu.

Näyttäisi siltä, että tässä perheessä on paljon naisenergiaa ja kadehdittava määrä auttavia käsiä eri elämäntilanteisiin ja arjen pyörittämiseen. Se onkin ollut tarpeen. Sisukkaat sukupolvet ovat kohdanneet myös rankkoja aikoja.

Äidin masennus otti lujille

Kun Katariina Miettisen pikkusisko syntyi viisi vuotta sitten, äiti sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Katariina oppi huolehtimaan pikku Juliannasta ja äidistä raskaan sairauden aikana, ennen kuin tilanne helpottui.

— Olin juuri täyttänyt 18. Oli ihana kesä ja kaverit pyysivät rannalle, mutta minua tarvittiin muualla, hän muistelee.

Kun Miettinen vähän myöhemmin itse tuli äidiksi, hänellä ei ollut siitä vaaleanpunaisia unelmia.

— Tiesin kyllä, mitä sain. Vaativaahan tämä on, mutta antoisaa, hän toteaa.

Pienen lapsen riippuvuus äidistä on tuntunut hänestä ehkä vaativimmalta asialta.

— Joku on minussa koko ajan kiinni. Imettäessä ihan fyysisestikin, nuori äiti kuvaa.

Parhaina hetkinä Miettinen pitää niitä, jolloin oman lapsen oppimiseen ja kasvamiseen havahtuu.

— Ajattelen, että "voi että, kun te ootte taitavia" ja että minulla on maailman viisaimmat lapset, Eevan ja Saagan äiti innostuu.

Hän on elämäntilanteeseensa tyytyväinen, samoin siihen, että lapsia tuli saatua näinkin nuorena.

— Tiesin aina, että haluaisin äidiksi. Onneksi löysin miehen, hän nauraa.

Aviomies Petteri, 26, nukkuu yötöiden jälkeen lasten leikkien keskellä ja herää illoiksi perheen seuraan.

— Nyt meillä on enemmän yhteistä aikaakin kuin aiemmin, jolloin Petteri toimi yrittäjänä, vaimo iloitsee.

Tiukan kurin ymmärtää nyt

Lasten kasvattaminen on auttanut Miettistä ymmärtämään omassa kodissa saamiaan eväitä paremmin ja pohtimaan, mitä haluaisi siirtää omille lapsilleen.

— Meillä oli tiukka kuri, mutta nythän sen ymmärtää. Oli kotiintuloajat ja aina tiesi, mitä saa tehdä ja mitä ei. Arvostan sitä, hän sanoo.

Kotiäitinä olisi tarkoitus olla siihen asti, kun Saaga täyttää kolme vuotta. Sen jälkeen Miettistä odottavat terveydenhoitajaopinnot. Enemmän pieniä Miettisiäkin maailmaan saattaa tulla, mutta äidin toivon mukaan vasta sitten, kun tytöt ovat vähän kasvaneet ja hän itse on ehtinyt suoriutumaan opinnoista.

Äitienpäivää ei ole tähän mennessä vielä ehditty tuntuvasti juhlistamaan.

— Lapset eivät varmaan edes ymmärrä vielä sitä. Sitä paitsi meillä on kaksivuotishääpäivä seuraavana päivänä, Miettinen hymyilee.

— Mutta mamini ison Eevan luokse kyllä menemme, hän paljastaa.

Sunnuntaina 13.5. Katariina Miettisen perhe juhlistaa äitienpäivää Eeva-mamin luona.