Jos luterilaista kansankirkkoa kuvattaisiin rakennuksena, siinä olisi seinät leveällä ja katto korkealla. Kynnystä on pyritty viilaamaan mahdollisimman matalaksi, mutta se ei silti tarkoita sitä, että sisään tulija aina osaisi liikkua sokkeloisessa rakennuksessa.

Huoneita on paljon, ja niiden asukkailla on erilaisia näkemyksiä siitä, miltä talon tulisi näyttää. Kiivasta keskustelua käydään yhteisessä olohuoneessa ja ruokapöydässä, mutta aina joku perheenjäsen jää mököttämään omaan huoneeseensa eikä suostu aterioimaan toisten kanssa.

Harva yhteisö on säännöiltään niin väljä ja keskustelukulttuuriltaan yhtä salliva kuin nykyinen luterilainen kirkko. Arkkipiispa on kirkon keulakuva ja kirkkohallituksen, piispainkokouksen sekä kirkolliskokouksen puheenjohtaja. Piispana hän on kuitenkin vain "ensimmäinen vertaistensa joukossa" niin kuin asia hienosti ilmaistaan. Jokaisella hiippakunnalla on oma piispansa, joita arkkipiispa voi yrittää suostutella linjoilleen. Kirkon sisällä on myös monenlaisia järjestöjä, jotka joko ovat tai eivät ole samaa mieltä kirkolliskokouksen linjausten ja piispojen kanssa.

Kirkko on keskustelukulttuuriltaan niin moniarvoinen, että sitä on yhtä "kirkon kantaa" hakevien tiedotusvälineiden usein vaikea käsittää — samoin kuin kirkon ei niin aktiivisten jäsenten ja kirkkoon kuulumattomien, joille kirkon ääni suodattuu useimmiten median otsikoiden ja lööppien kautta. Niihin puolestaan päätyvät erityisen herkästi opilliset kiistat, mikä takaa äärikonservatiiveille monin verroin kannatustaan suuremman julkisuuden.

Koska kirkon tontti on kuitenkin rajallinen, seinät ja kattokin näyttävät tulevan vastaan. Tampereella tuomiokapituli on ollut tiukkana Nokian herätyksen johtajalle Markku Koivistolle, mikä näyttää ajavan koko liikkeen kirkon ulkopuolelle. Käykö näin ja miten suuri repeämästä tulee, sen aika näyttää. Toinen rajanvedon paikka on suhteessa niihin naispappeuden vastustajiin, jotka eivät halua tehdä yhteistyötä naiskollegojensa kanssa. Arkkipiispa Jukka Paarma ennakoi, että osa heistä eroaa kirkosta mieluummin kuin vaihtaa kantaansa. Eli kun kirkon tontin rajat tulevat vastaan, niin naapuritonteille aletaan pystyttää kokoustelttoja ja seuratupia.