Kikkohistorioitsijana Päivi Salmesvuori (VL 26.4.) esitteli ansiokkaasti eri aikakausien filosofioiden vaikutuksia kristinuskoon ja sitä kautta kristinuskon käsitykseen naisesta. Päivi ei kuitenkaan huomannut tämän ajan filosofiaa, jonka varassa kirkko lepää. Se on tasa-arvoistamisen ja tasapäistämisen filosofia. Se määrittelee mikä on oikeata ja väärää, ei Raamattu.

Eläköön kuitenkin miehen ja naisen välinen ero! Luoja alussa loi meidät erilaisiksi. Samanarvoisiksi, yhtä rakkaiksi, mutta erilaisiksi. Raamattu antaa meille oikean ja rehellisen mies- ja naiskuvan. Verrataan sitä sitten vallalla olevaan filosofiaan.

Myös Raamatun pappiskuva on oikea. Alkukirkossa oli kaitsijoita eli paimenia eli piispoja sekä vanhimpia eli presbyteerejä. Nämä olivat miehiä ja seurakunnan johtajia. Naisia oli diakonin virassa, joista mielenkiintoisin on Foibe, josta käytetään miesdiakonin titteliä.

Vallankäyttöä on toisen pakottaminen toimimaan vastoin omaatuntoaan, toiseen ei suhtauduta edes niin kuin heikkoon veljeen kuten Paavali opettaa. Tätä valtaa käyttävät jotkut naispappeuden vastustajat, jotka pakottavat vanhauskoisen miespapin toimimaan naispapin kanssa.

Viimeksi Lutherilta saatua opetusta. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Jumala antoi miehelle kiellon, mistä paratiisin puusta ei saa syödä. Mies kertoi tämän asian vaimolleen eli oli naisensa pappi. Kaikki tiedämme seuraukset, kun Eeva ryhtyi papiksi.