Oletko käynyt keskustelemassa messengerissä, tehnyt ostoksia verkkosivuilta, käyttänyt chat-palvelua, lähettänyt multimediaviestin, kuunnellut nettiradiota tai jättänyt kuvasi netin kuvagalleriaan?

Valmennuskonsultti Sami Jalonen heittää Tyttö ja poika mediamaailmassa -foorumin osanottajille Hämeenkylän kirkolla heti alkuun liudan kysymyksiä. Vantaan seurakuntien nuorisotyöntekijöistä vain harva nostaa kätensä, joten Jalonen taitaa olla oikeassa paikassa. Hänet nimittäin on pyydetty tilaisuuteen kertomaan teknologisen mullistuksen taustoista ja herättämään keskustelua siitä, miten seurakunnissa voitaisiin hyödyntää uutta tekniikkaa.

Jalosen mukaan ihmiset elivät 6000–7000 vuotta agraariyhteiskunnassa, kunnes ennennäkemätön tekninen kehitys muutti kaiken. Kännykästä ja internetistä on tullut välttämätön osa elämää viimeisten kymmenen vuoden aikana.

— Kirkko on pystynyt katselemaan kehitystä sivusta, mutta viimeistään nyt sen on pakko ottaa asiaan kantaa. Jos kirkko aikoo olla näkyvissä, on sen lähdettävä mukaan mediaan.

Keinotekoista brändikulttuuria

Sami Jalonen epäilee, että seurakuntien nuorisotyöntekijöiden on vaikea tehdä työtään, jos he eivät tiedä, millaisessa virtuaalimaailmassa suurin osa nuorista elää. On tutkittu, että suomalaiset viihtyvät median parissa peräti noin 7–8 tuntia päivässä.

— Jos ei tutustu uusiin välineisiin ja opettele niiden koodikieltä, ei voi ymmärtää, mikä on totta ja mikä ei. Totuus on nykymediassa vääristynyttä, esimerkiksi mainosmaailman kauneusihanne on kaukana totuudesta.

— Median virtuaalitodellisuudessa pyritään koskettamaan ihmistä tunnetasolla, luomaan omanlaista totuutta, bränditodellisuutta. Elämmekin nyt keskellä keinotekoista brändikulttuuria, jossa on tärkeää, mitä merkkiä käytetään ja mitä ei.

Jalonen kysyy, mikä koko show´n tekee mahdolliseksi? Kyse on puhtaasti kaupallisuudesta, halusta tehdä rahaa. Se taas onnistuu kosiskelemalla kuluttajia eri tavoin.

— Tämän pelin voi voittaa vain tuntemalla paremmin sen säännöt, hän painottaa.

Media palvelemaan omaa missiota

Nuorten rippikoululeireillä tekniikan kehitys näkyy kännyköiden muodossa, mutta puhelimien muuttuessa yhä monipuolisemmiksi Sami Jalonen arvelee, että joillakin voi olla kännykässä myös televisio ja tietokone.

— Ennen oltiin riparilla kuin Herran kukkarossa, eihän sinne saanut ottaa mukaan edes mankkaa. Nyt tilanne on aivan toinen, eikä ehkä ole aina helppoa saada nuorta pois sieltä virtuaalimössöstä.

Jalosen mielestä median toimintaan tutustuminen on tärkeää seurakuntien työntekijöille, koska siten he voivat varoa syvimpiä kuoppia ja toisaalta oppia hyödyntämään järjestelmää omiin tarkoituksiinsa. Kännykkää voi käyttää esimerkiksi rippikouluun liittyvien asioiden viestinnässä.

— Te voitte luoda aivan oman strategianne, mikä palvelee teidän missiotanne.

Jalosen mielestä seurakunnissa pitäisi myös ottaa huomioon ne nuoret, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta syrjään teknisestä kehityksestä. Voitaisiin perustaa esimerkiksi kerhoja, joissa opetellaan tekemään tietokoneella vaikkapa kotisivuja.

Voiko kirkko luoda vastakulttuuria?

Kun tiedonvälitys on laajentunut, markkinat ovat globalisoituneet ja medioiden vaikutus on lisääntynyt, on huomion saaminen omalle asialle vaikeutunut. Sami Jalonen tietää varsinkin kirkon olevan ymmällään, mikä on sen rooli ja näkyvyys nykyisessä mediamaailmassa.

Joku tilaisuuden osanottajista kysyy, eikö nykymedia synnytä vastakulttuuria ja voisiko kirkko luoda sitä?

— Kirkko on ylläpitänyt tiettyjä arvoja, joten se voi hyvin luoda vastavoimaa nykyiselle pinnallisuudelle. Siitä on jo merkkejä, Jalonen vastaa.

Jalonen kertoo amerikkalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan nuorten pahoinvoinnin syynä on juuri bränditodellisuus, joka pyrkii muokkaamaan ihmisen identiteettiä lyhyellä aikavälillä suuntaan tai toiseen.

— On tiedettävä pelisäännöt, että voi tehdä valintoja ja tarjota ihmisille muuta. Erityisesti nuoret on helpompi saada mukaan heille tuttujen aktiviteettien avulla, koska näin he kokevat sen omaksi jutukseen. Väline on viesti, kuten mediaguru Marshall McLuhan jo aikoinaan totesi.

Sami Jalonen kyllästyi median kaupallisuuteen

Valmennuskonsultti Sami Jalonen on työskennellyt 15 vuotta viestintäalan tehtävissä muun muassa Alma Mediassa, Radio Novassa ja Laajasalon kristillisessä opistossa.

Teologian maisteriksi opiskellut mies kyllästyi mediatalojen kaupalliseen meininkiin pari vuotta sitten, jolloin hän perusti oman InnoMind-yrityksensä.

— Nykyinen media ei vastaa kaikilta osin arvokäsityksiäni. Olen huolissani erityisesti sen puhtaaksi viljellystä kaupallisuudesta. Ei ole hyvä, jos ihmisen identiteetti on kiinni siitä, onko hän mukana jossain pelissä. Samalla hän usein tuhlaa rahansa aika järjettömiin asioihin.

— Tähän peliin kalastellaan mukaan jo esimerkiksi nuorten lätkäseurassa, jossa on logot ja muut kaupalliset systeemit. Kirkko on siis vielä aikamoinen keidas tässä mielessä.

Jalosesta olisi tarpeellista, että peruskouluissa alettaisiin antaa käytännön opetusta median toiminnasta. Hän epäilee silti tälle olevan esteenä, ettei koulumaailmassa ole vielä täysin ymmärretty, missä nyt mennään.

Jalosen oma viisivuotias poika on saanut käyttää kännykkää ja muuta mediaa turvallisissa rajoissa. Tosin hän on huomannut, että vanhemman pitää olla tällöinkin valppaana.

Suurin osa Jalosen työstä on yrityksissä tapahtuvaa esimiesvalmennusta. Valmennustyö liittyy osaltaan työelämässä käynnissä olevaan arvo- ja asenneilmapiirin muutokseen.

— Varsinkin nuoret työntekijät tekevät työtä paljolti vain rahan vuoksi, enää ei haluta sitoutua työpaikkaan. Tutkimuksen mukaan puolet 15–25-vuotiaista kuuluu tähän ryhmään. Olisi kiinnostavaa tietää, paljonko media vaikuttaa tähänkin asiaan.