Miten pieni vauva nukkuu?

— Ensimmäisen viiden kuukauden ajan vauvan nukkuminen on kaoottista. Ei voida puhua mistään unen ja valveen rytmistä, sillä vauvan keskushermosto on liian kehittymätön siihen. Kolmen kuukauden iässä vauva alkaa pikkuhiljaa lähestyä ympäristön päivärytmiä.

— Ensimmäisen ikävuoden aikana REM- eli vilkeunta on paljon, ja vauva herää helposti. Kaksi–kolmevuotiaalla vilkeunen määrä on vähentynyt jo viidennekseen ja syvän unen määrä kasvanut.

Millaisia uniongelmia vauvalla voi olla?

— Yöheräily on vauva-ajan yleisin ongelma. Tavallisinta on heräily, joka liittyy nukutustottumuksiin: joka viides vauva on tottunut siihen, että hän siirtyy unten maille vain nukuttamalla, ja siitä tulee ongelma. Lisäksi erilaiset vaivat, kuten allergiat, ihoallergiat, astma sekä vatsan ja suoliston toimintaan liittyvät ongelmat voivat aiheuttaa heräilyä. Se, että vauvaikäinen kuorsaa, on harvinaista, ja se on aina syytä tutkia.

Voiko vauvan yöheräilyä jotenkin vähentää?

— Jos vauva on oppinut siihen, että hänet nukutetaan aina, hän alkaa parkua joka kerta, kun hänen unensa kevenee. Vauvan uni kevenee tunnin välein, siis nopeammassa rytmissä kuin aikuisella, jonka unijaksot ovat usein puolentoista tunnin mittaisia. Ongelmaa kannattaa yrittää ratkaista opettamalla vauvalle uusi nukahtamistottumus: nukahtamaan itsekseen.

Kuinka vauvan voi opettaa nukahtamaan itsekseen?

— Vanhemmat voivat käyttää niin sanottua tassumenetelmää. Iltarutiinien jälkeen vauva laitetaan sänkyyn ilman tuttipulloa. Mukana voi olla unilelu, ja tuttikin, jos sen tipahtaminen ei herätä vauvaa. Vanhempi rauhoittaa lapsen kädellään nukkumaan ja poistuu näkösältä ennen kuin tämä nukahtaa. Vanhempi erottaa, milloin vauva itku alkaa muuttua niin vaativaksi, että siihen pitää reagoida. Hän menee nopeasti vauvan luo, rauhoittelee hänet kädellään ja poistuu paikalta.

Missä nukkumista kannattaa opettaa?

— Parasta on opettaa nukkumista kotona paikassa, jossa vauvan on tarkoitus nukkua. Muotoilen asian noin siksi, että en ota kantaa siihen, mikä on lapsen paras nukkumapaikka eli siihen, nukkuuko hän omassa sängyssään, vanhempien vieressä perhepedissä vai muussa siskonpedissä. Sen sijaan on aivan ronttimainen temppu nukuttaa lapsi jossain toisessa paikassa ja kantaa hänet sitten tiedottomassa tilassa omaan sänkyynsä.

Entä kuinka leikki-ikäisen nukahtaminen sujuu?

— Jotkut lapset alkavat aavistella, että he jäävät yksin nukahtamisen jälkeen. Toiset lapsista ovat pelokkaan ahdistuneita. Tällaiset lapset saattavat vaatia pitkät rituaalit ennen nukahtamistaan. Myöhemmin he saattavat sitten kuitenkin tulla vanhempien viereen. Lapsia voi totuttaa itsekseen nukahtamiseen niin, että vanhempi siirtyy pikkuhiljaa yhä kauemmas lapsen sängystä.

— Toiset lapset eivät pelkää, mutta eivät millään malttaisi mennä nukkumaan. He kaipaavat juttukaveria, esittävät temppuja tai alkavat leikkiä itsekseen, jos se suinkin on mahdollista. Tällaisessa tilanteessa lapsi palautetaan rauhallisesti sänkyyn niin monta kertaa kuin on tarpeen.

Millaista on leikki-ikäisen uni?

— Tavallista on, että muutaman vuoden ikäinen lapsi nukkuu alkuyöstä niin sikeästi, ettei herää, vaikka pommi tippuisi. Tosin joillakin lapsilla on puolentoista tunnin unen jälkeen dramaattisia ilmiöitä, jotka huolestuttavat vanhempia. Nämä on niin sanottuja havahtumisilmiöitä: niihin kuuluvat kauhukohtaus ja unissakävely. Ne päättyvät yleensä murrosikään mennessä.

— Jo varhain lapsessa alkavat näkyä perinnölliset unirytmit, kuten ilta- tai aamu-unisuus ja yövalvominen.

Millaisia alkuyön "dramaattiset ilmiöt" voivat olla?

— Ne ovat yöllisiä kauhu- tai sekavuuskohtauksia: lapsi istuu sängyssä silmät selällään ja huutaa vihlovasti, eikä häneen saa kontaktia. Kohtaus voi kestää minuutista puoleen tuntiin. Lasta ei kannata tällaisessa tilanteessa herättää. Joitakin voi käyttää pissalla, ettei täysi rakko häiritse. Aamulla lapsi ei muista mitään tapahtuneesta. Taustana on se, ettei keskushermosto ole kokonaan hereillä, vaan puoli päätä nukkuu ja toinen puoli valvoo.

Milloin leikki-ikäinen nukkuu hyvin?

— Silloin kun lapsi nukahtaa puolessa tunnissa sänkyyn mentyään eikä heräile. Aamulla hän herää herättämättä ja on virkeä. Joku voi lopettaa päiväunien nukkumisen jo kaksivuotiaana, mutta alle kouluikäinen voi hyvin nukkua päiväunet. Nykyään päiväkodeissa osataan suhtautua erilaisiin päivänukkujiin joustavasti. Mutta jos lapsi nukahtaa satua luettaessa, hän tarvitsee päiväunensa.

Entä miten nukkuminen sujuu kouluiässä?

— Koulunsa aloittanut lapsi elää elämänsä virkeintä aikaa: hän on pirteä koko päivän eikä tarvitse päiväunia. Jos pikkukoululainen tarvitsee päiväunet ja varsinkin jos hän vielä lisäksi kuorsaa, on syytä selvittää, onko niiden taustalla jotain terveydentilan kannalta merkityksellistä. Kouluikäisen nukkuminen voi olla jo aika yksilöllistä: kaikille ei tule uni puolessa tunnissa sänkyyn menon jälkeen.

Millaisia unihäiriöitä koululaisella voi olla?

— Nukkumiseen liittyvät häiriöt voivat muuttaa muotoaan lapsen kasvaessa. Joillakin voi olla vaikeuksia saada unta. Jotkut pienet pohdiskelijat voivat sänkyyn päästyään alkaa ajatella elämän suuria kysymyksiä, kuolemaa ja muita maailman murheita — ja virkistyvät pohdiskellessaan. Pohdiskelijoille kannattaisi järjestää jo alkuiltaan mahdollisuus miettiä asioita yhdessä aikuisen kanssa.

Muuttuuko uni murrosiän tullessa?

— Tunnollisilla koululaisilla voi olla toiminnallista tai stressiunettomuutta. Toisinaan käy niin, että unettomuus jää, vaikka stressi poistuu. Unettomuutta ei kannata jäädä seurailemaan pitkäksi aikaa, vaan parin viikon jälkeen on syytä kääntyä lääkärin puoleen.

— Jos murrosiässä alkaa esiintyä yön jälkipuolelle sijoittuvaa unissakävelyä, se voi olla merkki yöllisestä epilepsiasta.

Millaiset asiat vaikuttavat nuoren uneen?

— Omassa huoneessa olevat televisiot, tietokoneet ja kännykät pitävät vireystilaa yllä ja siirtävät usein unta myöhäisemmäksi. Univajetta voi pahentaa myös se, että arkipäivien ja viikonlopun unirytmit poikkeavat liikaa toisistaan. Suosittelen sitä, että rytmit pysyisivät jatkuvasti suunnilleen samoina. Kaikkein vaikeinta on hoitaa sellaisia uniongelmaisia nuoria, joiden koko vuorokausirytmi on kääntynyt päälaelleen eli jotka nukkuvat aamuyöstä iltapäivään.

— Tupakka, alkoholi, huumeet ja jotkut lääkkeet voivat heikentää unta. Murrosiässä myös mielenterveyden häiriöt voivat vaikuttaa nukkumiseen: masennus voi lisätä liikaunisuutta, ja unettomuus voi laukaista masennuksen.

Mitä nuoren unettomuudelle voi tehdä?

— Murrosikäisen uni on lähellä aikuisen unta, ja hänelle sopivat samantapaiset unenhuolto-ohjeet kuin aikuiselle. Sänkyyn ei kannata jäädä vääntelemään ja kääntelemään itseään, vaan noustaan sieltä pois. Voi vaikka lueskella jotain tai kirjoitella asioita muistiin. Takaisin sänkyyn kannattaa siirtyä siinä vaiheessa, kun alkaa taas nukuttaa.

— Iltaan sijoittuvien urheiluharrastusten olisi hyvä päättyä iltakahdeksalta tai viimeistään yhdeksältä, jotta jää aikaa rauhoittua ennen nukkumaan menoa. Lääkkeitä ei nuorille sen paremminkin kuin aikuisillekaan suositella eikä määrätä unettomuuteen muuten kuin tilapäiseen käyttöön.

Miten totta on murrosikäisen väite, ettei häntä vielä nukuta?

— Murrosiässä unirytmi siirtyy tosiaankin noin tunnin verran myöhäisemmäksi. Taustana on hormonitoiminta. Mutta vaikka uniaika siirtyy luonnostaan, unentarve ei vähene. Niinpä monet nuoret nukkuvat liian vähän: jos sellainen, joka tarvitsee yhdeksän tunnin yöunet, nukahtaa vasta yhdeltätoista, hänen pitäisi voida nukkua kahdeksaan. Koulupäivän tavallinen aloittamisaika ei siis ota huomioon nuorten biologista tarvetta.

Outi Saarenpää-Heikkilä: Miksi lapseni ei nuku? Unihäiriöt ja unen puute vauvasta murkkuun. Minerva 2007.