Pitkäjärven vedessä ja rantaruovikossa näkyy vilskettä Kim Söderlingin kavutessa Vantaan ainoaan lintutorniin.

— Lintujen ääniä vain on melko hankala kuulla täällä, bongari harmittelee huipulla.

Hämeenkylässä Kehä III:n jatkuva liikennevirta möyryää niin lähellä, että kivenheitto lintutornista saattaisi osua itärekan tuulilasiin. On ihme, etteivät nousevat ja laskeutuvat lentokoneetkaan näytä hätyyttävän urbaaneja siivekkäitä rauhallisemmille alueille.

Söderling asettelee kaukoputken näppärästi jalustalleen ja ryhtyy tiirailemaan kohti rantaa, jossa moni laji on pian puuhaamassa pesää.

— Tällainen rantakohde mahdollistaa vesilintujen ja kahlaajien näkemisen. Tuolla onkin töyhtöhyyppä, Söderling osoittaa rämeikön sekaan.

Kiikarit ja kaukoputki löytävät nopeasti silkkiuikkuparin, taveja ja sorsia. Kanahaukka ja västäräkkikin vilahtavat ohitse. Suomeen on huhtikuun loppuun mennessä muuttanut jo yli sata lintulajia. Lisää on tulossa koko ajan, viimeisimmät arktisen muuton yhteydessä toukokuun lopulla.

Tänä huhtikuun iltana Kim Söderling kiikaroi taivaalle odottaen näkevänsä kalasääskipariskunnan, jonka pitäisi saapua Egyptistä pesimään läheiselle Bodomjärvelle.

Vuoden ensimmäinen pikkujoutsen

Kevät on lintubongareiden kiihkeintä aikaa. Harrastaja ei välttämättä tarvitse tornia avukseen, kävellessä voi nähdä jopa enemmän.

— Olenkin usein niin malttamaton, että vaihdan paikkaa puolen tunnin välein, Söderling naurahtaa.

— Jotkut voivat seistä yhdessä paikassa tuntikausia. Sitä sanotaan staijaamiseksi, hän kertoo.

Bongari kirjaa tärkeimmät näkemänsä lajit havaintovihkoon eli havikseen, kuten nimi harrastajaslangilla kuuluu. Pieneen ruutuvihkoonsa Söderling kirjoittaa myös havaintokerran säätiedot, päivämäärän ja kellonajan.

— Aamulla näin Vuosaaressa pikkujoutsenen ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vuoden ensimmäinen oma havainto on nimeltään vuodari, Söderling paljastaa lisää.

Vaimokin bongaa

Söderling varaa usein puoli tuntia aikaa lintujen tarkkailuun polkupyörämatkalleen kotoa Myyrmäestä töihin Säteilyturvakeskukseen Itä-Helsinkiin.

— Tämä harrastus tuo hyvän syyn ulkoiluun, insinöörinä työskentelevä Söderling selittää.

Söderling tutustui bongaamiseen jo pikkupoikana 1970-luvulla Louhelassa tehdessään kaverinsa Reiskan kanssa lintuhavaintoja, ennen kuin mopon hankinta vei kiinnostuksen muualle. Uuden herätyksen hän koki nelisen vuotta sitten, kun kaipasi rentouttavaa tekemistä avioeron jälkeiseen elämäntilanteeseen. Nykyisen vaimon kanssa harrastus on jatkunut yhdessä. Viikonloppuisin isän luona olevat lapset saavat sentään jäädä aamun tunneiksi nukkumaan.

Useat lintuharrastajat ovat seuraihmisiä, vaikka tarkkaillessa ollaankin usein hiljaa. Helsingin seudun lintuyhdistys Tringa järjestää retkiä esimerkiksi Viikissä, ja innokkaimmat käyvät ulkomailla asti.

— Olimme vähän aikaa sitten Intian Goassa, jossa näin 274 lajia. Seuraavaksi lähdemme Costa Ricaan, mies kertoo innoissaan.

Haaveissa tunturihaukka

Suomessa tehtyjä lintuhavaintoja päivitetään nettiin Birdlifen valtakunnalliseen lintuhavaintojärjestelmä Tiiraan.

— On siinä ehkä pientä kilpailuakin, Söderling myöntää hymyillen ja seuraa kiikareillaan odotettua vierasta järven yllä. Kalasääski tuli kuin tulikin saalistamaan.

Hienoin havainto Söderlingille on tänä vuonna ollut tunturikiuru, joka viihtyi Pitkäsuon maankaatopaikalla helmikuussa.

— Tunturihaukan haluaisin edes kerran nähdä.

Yleensä Söderlingin vihkoon kertyy vuodessa merkintä noin 170 lajista.

— 400 eri lajia elämänsä aikana nähneitä bongareita on Suomessa viisi. Mutta vaatii aikaa ja rahaa, jos on otettava seuraava lento Lappiin, heti kun joku harvinainen laji on nähty siellä, hän hymyilee harrastuksen ääri-ilmiölle.

Söderlingin ja vantaalaisten kavereiden kolmihenkinen joukkue osallistuu 5.5. valtakunnalliseen Tornien taistoon Pitkäjärvellä. Leikkimielisen kilvan ideana on tunnistaa mahdollisimman monta lintulajia kahdeksassa tunnissa. Viime vuonna saldo oli 51.

Kim Söderling osallistuu Tornien taistoon Pitkäjärven lintutornissa la 5.5. klo 5–13.