Kirjoittaminen on ilmeisesti hauskaa. Ainakin hauskempaa kuin muiden ihmisten hampaiden kaivelu, koskapa Helene Tursten (s. 1954) vaihtoi hammaslääkäristä dekkarikirjailijaksi. Hänen keksimiään murhia selvittelee ylikonstaapeli Irene Huss.

Myös juristin hommat voi vaihtaa kirjoittamiseen. Tästä on todisteena veroasioihin erikoistunut Åsa Larsson (s. 1966). Åsa vaihtoi käräjäoikeuden ja lääninoikeuden istunnot kuviteltujen murhien suunnitteluun ja selvittelyyn. Larssoninkin päähenkilö on nainen, asianajaja Rebecka Martinsson.

Aihepiireissäkin on yhtäläisyyksiä, ainakin muutamissa kirjoissa.

Larsson tuntee omakohtaisesti seurakuntaelämää. Siksi ei ole kumma, että palkitun Aurinkomyrskyn (Otava) aiheena on uskonnollisen johtajan murha.

Mutta miksi myös Tursten kuvaa seurakunnan kirkkoherran ja hänen vaimonsa murhaa Lasipaholaisessa (Schildts)?

Onko Ruotsin seurakuntaelämässä jotain, mikä meiltä puuttuu? Vai olemmeko taas muutaman vuoden länsinaapuria jäljessä? Alkavatko pian täälläkin muilla aloilla kunnostautuneet naiset suunnitella kirkkoherrojen ja muiden uskonnollisten johtajien murhaamista?