Siionin virret nivovat yhteen Esa Ruuttusen, 57, elämän kaksi suurta roolia: papin työn ja laulajan uran. Körttikansan hengellisiä lauluja Ruuttunen kuuli jo kehdossa ja niistä tulivat hänen "elämänsä kantosäkeet".

— Siionin virret olivat ensimmäinen kontaktini musiikkiin. Ne ovat vieläkin rakkaita ja läheisiä.

Vaikka Ruuttunen on tehnyt hienon uran oopperalaulajana, musiikki on kuitenkin kakkosroolissa.

— Laulamista tärkeämpi asia minulle on pappiskutsumus, vaikka olenkin toteuttanut sitä normaalista poikkeavalla tavalla. Olen ollut laulaja muiden joukossa, mutta käytettävissä silloin, kun pappia on tarvittu. En ole mikään aktiivisesti itseäni tykö tuova "oopperan kappalainen", mutta toimin mielelläni juhlajumalanpalvelusten liturgina, kasteiden, häiden ja hautajaisten toimittajana, keskustelukumppanina ja sielunhoitajanakin.

Pieni poika joen rannalla

Maaliskuussa ilmestyneessä Pekka Hakon elämäkerrassa Esa Ruuttunen — Oopperapappi (Kirjapaja) on kertomus poikavuosilta Nivalasta. Esa kokeili ääntään kotipihalla Kalajoen rannalla: "Pieni poika saattoi seisoa kivellä joen rannalla ja kajauttaa suureen ääneen laulun toivoen, että naapuritalossa joku kuulisi hänen — ainakin omissa korvissa kauniisti soivan äänensä — ja pyytäisi laulamaan."

— Tietynlainen ex-audionismi, halu tulla kuulluksi, on ollut osa minua pienestä pitäen. Kerran yritin koulun juhlassa matkia oopperalaulajaa. Se oli ainakin sisarteni mielestä kamalan kuuloista, Ruuttunen nauraa.

Mikään musiikin ihmelapsi Ruuttunen ei ollut, mutta yhtä ja toista tuli kokeiltua. Hän soitti pianoa ja selloa, lauloi koulussa, kaveriporukassa ja seuroissa, aloitti laulutunnit ja yritti hiukan säveltääkin.

Vähitellen musiikista tuli niin vakava vaihtoehto ammatiksi, että Ruuttunen päätti pyrkiä opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan. Sinne hän myös aikanaan päätyi, mutta vasta pitkän mutkan kautta.

Ruuttunen nimittäin jänisti pääsykokeista ja löysi itsensä teologisesta tiedekunnasta. Hänestä tuli pappi Taivallahden seurakuntaan. Seurakuntapappina hän toimi lähes kymmenen vuoden ajan ja piti työstään.

Sisään avatusta ovesta

Papin työn ohessa Ruuttunen opiskeli laulunopettajaksi, aloitti kirkkokonserttien pitämisen ja lied-laulajan uran. Sitten musiikki vei miehen mennessään. Vuonna 1984 hänet valittiin Sibelius-Akatemiaan kirkkomusiikin lehtoriksi ja vuonna 1987 hän sai vakituisen kiinnityksen baritoniksi Kansallisoopperaan.

— Oopperalavalle siirtyminen oli iso juttu. Ajattelin kuitenkin, että mennään avatusta ovesta rohkeasti sisään. Ensi kerran — silloin vielä vierailijana — esiinnyin Kansallisoopperassa Verdin Rigolettossa kreivi Monteronen osassa. Jännitin niin paljon, että en jälkeenpäin muistanut yhtään mitään koko esityksestä.

— Henkisesti työpaikan vaihdos ei ollut hirveän iso juttu, mutta statuksen putoaminen tuntui suurelta. Arvostetusta Temppeliaukion kirkon kappalaisesta tuli klovni, jonka tekemisiä ja tekemättä jättämisiä kriitikot ruotivat mielensä mukaan, Ruuttunen kuvailee.

Geneven laulukilpailujen toinen sija, ensimmäiset isot esiintymiset ja upeat kritiikit ulkomailta olivat laulajan itsetunnon kannalta tärkeitä.

— Niiden kautta olen saanut kokea, että minut on punnittu eikä ihan köykäiseksi havaittu.

Ahdistuksen kautta huipulle

Oopperalaulajan työ on hyvin palkattua, mutta kovaa työtä. Joissakin Wagnerin oopperoissa saattaa lavalla vierähtää viisi tuntia. Silti se, mitä yleisö näkee ja kuulee, on vain jäävuoren huippu.

— Erityisen rankka kokemus oli valmistautuminen rooliin, josta tuli kansainvälinen läpimurtoni ja itselleni uran merkittävin teos. Enää en sellaista rääkkiä jaksaisi.

Ruuttunen sai syksyllä 1995 kiinnityksen Berliinin Deutsche Operin musiikkitragediaan Oidipus. Kreikkalaiseen antiikin tarinaan perustuva George Enescun teos oli Ruuttuselle suuri mahdollisuus, joka kuitenkin vaihtui syvään ahdistukseen. Kun hän sai sopimustekstin luettavakseen, hän tajusi harjoitelleensa väärää roolia.

— Sivuosan sijasta minulla olikin pääosa Oidipuksena. Ykkössolistina olin vasta seuraavana syksynä, mutta myös varamiehen pitää osata rooli täydellisesti. Aikaa ensimmäisiin esityksiin oli neljä viikkoa. Harjoittelin roolia aamusta iltamyöhään yksin, pianistin kanssa ja esityksiä seuraamalla.

Eettisesti vahva Oidipus

Kovasta työstä seurasi se, että Oidipuksesta tuli Ruuttuselle hänen elämänsä rooli. Hän on esittänyt sitä kaiken kaikkiaan 25 kertaa, mutta ei vielä kertaakaan Suomessa. Alustavia suunnitelmia on vuodeksi 2009.

Oidipuksen tarina kertoo pojasta, jonka vanhemmat saivat ennustajalta tietää, että tämä tulee surmaamaan isänsä ja solmimaan äitinsä kanssa avioliiton. Vanhemmat määräävät pojan surmattavaksi, mutta poika pelastuu ja aikaa myöten ennustus toteutuu. Oidipus ei tiedä, mitä tekee.

— Oidipus on eettisesti vahva teos. Vaikka antiikin tarinassa ei puhuta kristillisestä uskosta, säveltäjä oli kristitty ja teos on myös uskonnollisesti merkittävä. Keskeinen ajatus on, että ihminen on kohtaloaan suurempi. Toinen tärkeä viesti on siinä, että näkevänä Oidipus ei nähnyt, mikä hänen elämässään meni vikaan, mutta sokeana hän löytää valon.

Ruuttunen uskoo, että Jumalan ja toisten ihmisten avulla raskaatkin elämää sitovat kahleet voivat katketa ja asiat muuttua. Koettelemuksista ja vastoinkäymisistä voikin löytyä elämälle uutta suuntaa.

— Itselleni sydämen pallolaajennus ja iltapäivälehtien lööppeihin noussut polkupyöräonnettomuus oravan kanssa olivat tilanteita, joissa jouduin miettimään, miten ohuen langan varassa elämä on. Vaikka ne ovat olleet ikäviä juttuja, olen kuitenkin kokenut ne muistutuksena Jumalan huolenpidosta.

Pappi pahiksena

Ruuttusen oopperauralla on kaksi suurta linjaa. Ei yllätä, että hänellä on ollut rooleja kirkollisissa ja uskonnollisissa oopperoissa, kuten Viimeisissä kiusauksissa ja Luther-oopperassa. Mutta harvinaisen usein Ruuttuselle on tarjottu oopperapahisten rooleja, ja hän on ollut niissä vakuuttava.

— Olen voinut olla ensin kirkossa siunaamassa ihmisiä ja sitten lavalla kiroamassa heitä. Mutta en minä tässä mitään ristiriitaa koe. Teen lavalla roolia ja pyrin siinä olemaan niin dramaattinen kuin mahdollista. Ei se kuitenkaan tarkoita, että olisin oikeasti paha. Kun meissä jokaisessa on myös pimeä puoli, niin pahan roolissa olen saanut päästää sen turvallisesti valloilleen, pohtii Ruuttunen.

Olennaista Ruuttusen mukaan on teoksen sanoma.

— Jos teos julistaisi eettisesti kyseenalaista loppua sillä tavalla, että paha voittaa ja ihmisen kannattaa olla paha saavuttaakseen päämääränsä, sitä en voisi esitettäväkseni hyväksyä.

— Olen aika paljon pohtinut tätä ihmisen pahuuden problematiikkaa. Ei tällaisiin rooleihin voi mennä kuin soitellen sotaan, Ruuttunen sanoo.

Jumala on toisenlainen

Pappina on oopperoissa sopinut hyvin olla myös pahisten rooleissa, sillä monet — varsinkin klassiset — oopperat käsittelevät eettisiä ja jopa uskonnollisia teemoja.

— Puhuttu sana on minulle pappina tärkeää, mutta musiikki koskettaa ihmistä kokonaisvaltaisemmin. Laulaessani satoja vuosia vanhaa hengellistä laulua voin välittää kuulijoille sellaista evankeliumia, jota ei voi matematiikan kaavoilla ja luonnonlaeilla rajata, korostaa Ruuttunen.

— Lempivirsiä minulla on montakin, mutta yksi rakkaimmista on lapsuudesta tuttu Mua siipeis suojaan kätke. Laulan sen usein kirkkokonserteissa vanhoilla sanoilla Suojaavat siipeis Jeesus.

Siionin virret ja Jaakko Löytyn laulut ovat Ruuttuselle läheisiä siksi, että niissä kuuluu tavallisen ihmisen kamppailu uskon ja epäuskon, toivon ja toivottomuuden, Jumalan ja jumalattomuuden kanssa.

— Uskon Jumalaan, joka on toisenlainen kuin ihmisaivot ylipäänsä voivat käsittää. En pidä järkiperäisistä jumalatodistuksista tai selityksistä Jeesuksen ihmeteoille. Minusta maailman, itseni ja elämän epätäydellisyys ovat väkevä todistus siitä, että on olemassa myös täydellisyys. Jumalan läsnäolon olen kokenut kuin opetuslapset Emmauksen tiellä. Niin, että vasta jälkeenpäin oivallan Jumalan puuttuneen peliin.

Luther ja saatana motoristeina

Ruuttunen on eläkkeelle Kansallisoopperasta, mutta se ei tarkoita sitä, että laulut olisi laulettu. Vaimo Aira, jota Ruuttunen kiittää uransa mahdollistamisesta, saa yhä tottua siihen, että mies pakkaa matkalaukkuaan.

— Tahti kuitenkin on nyt selvästi hiljentynyt. Kansallisoopperassa olen hallituksessa, ja hallinnollisia tehtäviä minulla on myös Jokilaaksojen musiikkisäätiössä, joka tukee ooppera- ja konserttitoimintaa kotiseudullani Nivalassa. Pidän myös kirkkokonsertteja. Vuoden 2008 Espoon herättäjäjuhlilla olen juhlatoimikunnassa.

Ensi syksynä Ruuttunen on lähdössä esittämään Kari Tikan Luther-oopperaa Saksan Lyypekkiin. Sinne hän aikoo matkata moottoripyörällä.

— 1100-kuutioisen Yamaha Drag Star -moottoripyörän hankkiminen muutama vuosi sitten on kadonneen nuoruuden metsästystä. Olen saanut tehdä sillä upeita matkoja. Letkeää kyytiä.

— Lyypekissä esitän Lutheria ja Lassi Virtanen Saatanaa. Lassillakin on moottoripyörä. Ajatus on, että Luther ja Saatana ajavat yhdessä moottoripyörällä Ruotsin halki, virnistää Ruuttunen.