Sivun toiminnot

Alankomaista

Tanssija Jenni Koistinen haki oppinsa ulkomailta.

Tanssija-koreografi Jenni Koistinen, 32, oli treenitilaa vailla. Hän mietti, että Nikinmäen seurakuntatalo voisi olla mitä mainioin paikka harjoittelulle, se kun on lähellä kotia. Saisikohan sitä käyttää tanssiharjoituksiin ja mahtaisikohan sieltä löytyä vapaata aikaa?

— Otin puhelimen käteeni ja soitin kirkkoherralle ja kysyin asiaa suoraan. Niinpä sain itselleni treenipaikan joksikin aikaa. Sovimme, että teen seurakunnalle siitä hyvästä jonkin vastapalveluksen ja olenkin vetänyt päiväkerhoissa lapsille tanssikursseja ja ohjannut aikuisia venyttelemään.

Eikä siinä vielä kaikki. Koistinen tanssii kansainvälisenä tanssin päivänä Korson kirkossa messun yhteydessä. Hän on aiemmin tanssinut näyttämöillä ja kaduilla, mutta kirkossa esiintyminen on ensimmäinen kerta.

— Kirkkotanssia on Suomessa tehty jo jonkin verran, maailmalla enemmän. Minusta kirkko sopii tanssiesityksille hienosti. Tanssimalla voi kiittää olemassaolosta ja ihmisenä olemisen ihmeestä.

Ilman musiikkia

Balettitossuja ja varpaille hypähtelyjä ei Jenni Koistisen esityksissä nähdä, sillä hän tanssii nykytanssia. Nykytanssi havainnoi maailmaa samanlaisista lähtökohdista kuin nykytaide yleensä. Se vaatii myös katsojalta erilaisen lähestymistavan: tanssiesitys ei sisällä kerronnallisia elementtejä eikä etene loogisena jatkumona.

— Tanssi tapahtuu siinä hetkessä, kun sitä esitetään. Tanssia valmistellaan ja harjoitellaan etukäteen, mutta paikka määrittää lopullisen esityksen. Vaikka esitys olisi sama, jumppasalin näyttämöllä tai kirkon salissa siitä tulee erilainen. Tila luo esityksen puitteet.

Koistisen tanssiesityksiin ei yleensä kuulu musiikki, mutta mukana saattaa olla videoprojisointia tai erilaisia äänimaailmoja. Koistiselle tärkeitä ovat tila ja visuaalisuus. Esiintyessä hänellä on kuitenkin "tavalliset" vaatteet yllään.

— En käytä teatteriasuja tanssiessani, koska en koe esittäväni mitään roolia vaan olen oma itseni. Jonkinlainen esiintymisvaate minulla saattaa olla.

Parasta aikaa taiteilija työstää näytöstä Kaapelitehtaalle, jossa hän esiintyy kahden muun tanssijan kanssa toukokuisilla tanssifestivaaleilla.

Oman panoksensa tanssimiseen ja luomiseen tuo kymmenkuinen Auri-tytär.

— Raskaus ja synnytys tuntuivat siltä kuin olisi käynyt pesukoneohjelman läpi, vaikka kaikki sujuikin ihan hyvin. Äitiys on tehnyt minusta paremman tanssijan — seison vahvasti omilla jaloillani.

Pitkäsääriset etusijalla

Matkaa tanssijaksi Jenni Koistinen on tehnyt oikeastaan kahteen otteeseen elämänsä aikana. Pienenä tyttönä hän kävi baletissa ja jazz-tanssissa. Venäläinen opettaja kuitenkin tyrmäsi tytön tanssijahaaveet toteamalla, etteivät pikkuoppilaan lonkat olleet tarpeeksi auki. Ja näytöksiin pääsivät aina ne pitkäsääriset ja vaaleatukkaiset.

— Lopetin tanssimisen alle kymmenvuotiaana, mutta teini-iässä tutustuin fyysiseen teatteriin, performanssiin ja kontakti-improvisaatioon. Minulle alkoi avautua aivan toisenlaisia tanssimaailmoja. Tajusin, että vaikka minusta ei tullut ballerinaa, voin tanssia jotain muuta.

Tanssin hurma vei Koistisen 1990-luvun loppupuolella Hollantiin, Arnhemiin, kolmipäiväisiin pääsykokeisiin The Arnhem Institute for the Arts -oppilaitokseen. Siellä piti tanssia ja esittää itse suunniteltu soolo.

Kokonaiseksi tanssijaksi

Ne kolme pääsykoepäivää kannatti rehkiä, sillä suomalaiselle nuorelle naiselle aukesi opiskelupaikka kansainvälisessä laitoksessa. Koistinen oli aina halunnut asua ulkomailla pitemmän aikaa — ja tanssia — ja nyt molemmat toiveet toteutuivat samalla kertaa.

— Opiskelimme silloin sekä Hollannissa että Saksassa, Düsseldorfissa. Oli tosi hienoa nähdä ihmisiä ympäri maailmaa. Kokemus opetti ymmärtämään erilaisuutta. Neljä vuotta on tietysti pitkä aika olla poissa kotimaasta ja kyllä ikäväkin ehti tulla.

— Mutta ihan parasta siellä olivat tanssiminen ja tanssimisessa ne hetket, kun alkoi pikkuhiljaa tunnistaa itsensä ja kroppansa kokonaisena koko kokonaisuudessa.

Koistiselle olisi ollut valmistumisen jälkeen Saksassa töitä tarjolla. Sinne hänen pitikin jäädä, mutta amor sotki suunnitelmat.

— Tulin lomalla käymään Suomessa ja tapasin tulevan mieheni. Enkä sitten enää palannutkaan takaisin.

Jenni Koistinen tanssii su 29.4. klo 10 messun yhteydessä Korson kirkossa.

Nina Riutta
kuva Sini Pennanen
Vantaan Laurin lukupiiri

Lauri lukee

Etkö saanutkaan lehteä?

Vantaan Lauri jaetaan kaikkiin vantaalaistalouksiin, joissa ei ole mainoskieltoa. Jakeluongelmista voi soittaa Postin asiakaspalveluun p. 020 071 000.

Lehden voi myös lukea näköislehtenä netissä tai noutaa seurakuntien tiloista. Osoitteellisen vuositilauksen hinta Vantaan ulkopuolelle on 30 euroa. Tilauksen voi tehdä sähköpostitse vantaan.lauri@evl.fi tai soittamalla numeroon 09 830 6274.

Uutiskirjeemme
Sähköpostiosoitteesi

HTML
Teksti
Tutustu arkistoomme...
 
Viimeisin numero
Selaa näköislehteä
Facebook