Ensi sunnuntain aihe antaa ymmärtää, että kristittyinä emme ole vielä perillä varsinaisessa kodissamme. Olemme matkalla sinne. Matkalla olo, vaikka se on toisaalta mielenkiintoista, on se myös usein vaikeaa ja vaivalloista.

Matkan kiperissä tilanteissa tarvitsemme toinen toistemme apua. Jos saamme tukeutua läheisiimme, ystäviimme, mahdollisesti ammattiauttajaan, kun vaellus tuntuu tuskallisimmalta, voimme kokea virvoituksen.

Täällä maan päällä eläessämme Jumalan antama virvoitus tulee usein toisten ihmisten kautta. Se virtaa elämäämme silloin, kun koemme, että meitä ymmärretään, meistä välitetään, meidät kohdataan omana itsenämme.

Jumala antaa heikolle matkalaiselle voimaa myös suoraan sanastaan. Hän vahvistaa lopulliseen kotimaahansa kulkijaa ruoalla, joka on lähtöisin Häneltä, elämän antajalta. Se välitetään meille toisten ihmisten kautta. Ehtoollisen leivän ja viinin jakavat ihmiskädet. Jumalan sanat tulevat meidän kuultavaksemme ihmisen suun kautta.

Jeesus, elämän leipä, tuli keskuuteemme ihmisenä. Kristus tulee luoksemme tänä päivänä heikossa lähimmäisessä, pienenä, avuttomana lapsena, hauraana vanhuksena, kehitysvammaisena, mielenterveyspotilaana, ihmisenä, joka tarvitsee kanssakulkijan apua ja kannattelua. Suostuessamme kohtaamaan heikoimmat keskuudessamme koemme yllätykseksemme, että itse Kristus on kanssamme.

Kahden maan kansalaisena vaeltamisen hienous ja sisältö on siinä, että uskaltaudumme heikkouden ystäviksi. Se on siinä, että rohkaistumme kohtaamaan oman heikkoutemme ja sitä kautta myös toisten heikkouden. Jumala voi antaa heikolle voimaa.

Ensi sunnuntai on 3. sunnuntai pääsiäisestä. Sen aihe on Jumalan kansan koti-ikävä. Alttarilla on valkoinen liina ja neljä kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 66:3–9 tai Ps. 126, Jes. 40:26–31, Hepr. 13:12–16 ja Joh. 16:16–23.