Viime viikolla baijerilainen pappi Josef Ratzinger, joka tunnetaan myös nimellä paavi Benedictus XVI, täytti 80 vuotta. Viime viikolla tuli myös kaksi vuotta siitä, kun hänet valittiin paaviksi huiman mediahuomion keskellä. Paavinvaalit ovat aina olleet uutistapahtumia, mutta aiemmin ei esimerkiksi Suomessa ollut asiaan kiinnitetty yhtä intensiivistä huomiota. Monelle toimittajalle tuli kiire suorittaa katolisen termistön pikakurssi.

Monet odottivat uuden paavin toimittavan kovaotteisen puhdistuksen katolisessa kirkossa, sillä sitä antoi odottaa hänen aiempi asemansa katolisen opin ylimpänä vahtina samoin kuin eräät hänen puheensa juuri ennen vaalia. Isoa luudan heilautusta ei kuitenkaan tullut, mistä eräät konservatiiviset katoliset piirit ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä.

Edistyksellisissä piireissä taas yleisesti pelätään, että paavi ei vain vielä ole näyttänyt oikeaa karvaansa. Erityisen kiinnostava on tässä suhteessa paavin toukokuinen Brasilian-matka, koska silloin ehkä saadaan kuulla, mitä Vatikaanissa tätä nykyä ajatellaan vapautuksen teologiasta.

Etelä-Amerikkaa on tavattu ajatella perikatolisena maanosana. Katolisuus on siellä kuitenkin monessa suhteessa pinnallisempaa kuin luullaan. Siitä kertoo osaltaan se, kuinka nopeasti helluntailaiset ja muut karismaattiset protestanttiset kirkot ovat vieneet jäseniä katoliselta kirkolta. Kaikkiaan katolinen kirkko kasvaa silti nopeimmin eteläisellä pallonpuoliskolla.

Eurooppa on paavin varsinainen murheenkryyni. Maanosa maallistuu nopeasti, eikä Jumalaa haluttu mainittavaksi EU:n perustuslaissa. Messussa käyvien ihmisten määrä on romahtanut, ja pappispula pahenee jatkuvasti. Katolisia pappeja ennen kaikkialle maailmaan tuottanut Irlanti pystyy hädin tuskin enää hoitamaan oman pappistarpeensa.

Puolassa kirkon vaikutusvaltaa on rapauttanut monien pappien ja piispojen paljastuminen salaisen poliisin kätyreiksi. Lisäksi puolalaisille taitaa edesmennyt Johannes Paavali II olla edelleen tärkeämpi paavi.

Suomessa sentään katolinen kirkko on jatkuvassa, vaikkakin lukumääräisesti pienessä kasvussa. Ehkä siihen pian liittyvät myös luterilaiset naispappeuden vastustajat, jotka aina jaksavat vedota kristikunnan enemmistön kantaan asiassa.