Vantaalaisen Markku Vänskän mielestä arvokasvatus on hämmentävä sana, vaikka kolmilapsisessa perheessä onkin pohdittu sitä, miten opettaa ja välittää lapsille arvoja ja miten asettaa ja perustella rajoja.

— Mitä se sellainen arvokasvatus olisi, erillään kasvatuksesta yleensä? Olennainen osa kasvatustahan on niiden arvojen välittäminen, joita itse pitää tärkeinä, hän miettii.

Vanhemmat eivät kasvata lapsiaan yksin ja tyhjiössä. Pohjaa arvopohdinnoille lapset saavat myös kodin ulkopuolelta. Vänskän mielestä on tärkeää, minkälaisen roolin vanhemmat ottavat.

— Hirveän helppo on sysätä vastuuta yhteiskunnalle ja koululle, ehkä tiedostamattaankin. Ja helpointa olisi antaa periksi. Lapset perustelevat, että muutkin tekevät sitä ja tätä. Pitäisi kuitenkin miettiä, mihin suostuu ja onko se omien näkemysten ja arvojen kanssa sopusoinnussa.

— Yksi arvovaikuttaja on media, julkisuus ja kaikki siihen liittyvä viihteellisyys. On hämmästyttävää, kuinka moni nuori haluaisi olla tv-julkkis. Oma arvo ja merkitys tuntuu riippuvan siitä, miten laajalti itsestä tässä yhteiskunnassa puhutaan, harmittelee Vänskä.

Eroon mustavalkoisuudesta

Markku Vänskä kertoo kasvattajana hämmästyneensä, kuinka paljon vanhemmuuteen on tullut eväitä mukaan omasta lapsuudenkodista. Lasten kasvattaminen on myös hyvä syy ottaa oppia omasta puolisosta.

— Kumpikin vanhemmista tuo perheeseen mukanaan raamit, mitä arvostetaan ja miten asioita arvotetaan. Sitten pitäisi löytää tasapaino, jotta molempien mukanaan tuomat asiat otettaisiin huomioon.

— Kasvatustavat ovat varmasti aikojen saatossa muuttuneet. Minä ainakin toivoisin, että pystyisin kuuntelemaan lapsia enemmän kuin omat vanhempani. Arvoasiat eivät välttämättä ole niin mustavalkoisia kuin minun lapsuudenkodissani annettiin ymmärtää. Toivon, että voisin kasvattaa omat lapseni ymmärtämään erilaisuutta.

Vänskän mielestä avoin keskustelu on paras tapa selättää mustavalkoajattelu. Jotta voisi muodostaa omia mielipiteitä, on tutustuttava erilaisiin näkemyksiin.

— Tärkeää on, millainen keskustelukulttuuri perheeseen syntyy. Ei pitäisi olla asioita, joista ei voi perheessä puhua. Jos ei keskustella, niin perheestä tulee komentotalous. Perustelut jäävät puuttumaan. Ajan kanssa, osallistamalla ja keskustelemalla lapsille tulee selväksi, mitkä arvot ovat ratkaisujen ja valintojen perustana, hän uskoo.

Kiire uhkaa kasvatusta

Vänskän perheessä uskonnollinen vakaumus antaa valinnoille pohjan. Markku Vänskä uskoo, että kristilliset arvot siirtyvät lapsille arjessa muun kasvatuksen mukana.

— Se on sellaista kristittynä elämistä, johon liittyy olennaisena osana muiden uskontojen edustajien kunnioittaminen. Heillekin pitää antaa mahdollisuus tunnustaa väriä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi väistellä omaa kristillisiin arvoihin perustuvaa kasvatusta. Sellainen on turhaa.

Markku Vänskä pitää perheissä usein vallalla olevaa kiirettä todellisena uhkana kasvatukselle. Samalla hän myöntää, että hänellä itselläänkin on yrittäjänä liian vähän aikaa olla lasten elämässä mukana.

— Vaarana on, että kasvatuksesta tulee kiireen takia vain aikataulujen läpikäymistä. Keskustelulle ei jää aikaa, kasvatus ikään kuin arkipäiväistyy. Silloin arvojen siirtämiselle välttämätöntä tunnetason yhteyttä ei pääse syntymään.

Vänskän perheessä toisista välittäminen on kasvatuksen kulmakivi. Tärkeimpiä arvoja ovat lähimmäisenrakkaus, toisten kunnioittaminen ja toisten huomioonottaminen.

— Kun lapset kasvavat välittämään muista, myös oma elämä saa siitä merkitystä. Ei tarvitse rakentaa elämää sille, että on koko ajan esillä ja miettiä, mitä minulle ja mitä minä saan.